Kati Sarvela 19.4.2025  

Elokuussa 2024 merkittävä yhdysvaltalainen järjestö American Psychological Association (APA) julkaisi uudet ammatillisen käytäntöjensä ohjeistukset monimuotoisesta traumasta kärsivien aikuisten hoitamisessa (Professional Practice Guideline for Working with Adults with Complex Trauma Histories). Nämä ohjeistukset tarjoavat myös meille suomalaisille sote-, kasvatus-, rise- ja kolmannen sektorin toimijoille ajankohtaisen ja kokonaisvaltaisen näkökulman monimuotoisen trauman ymmärtämiseen ja hoitamiseen. Kaikki, jotka ovat vähänkin tutustuneet traumainformoituun työotteeseen ymmärtävät, että monimuotoinen trauma koskettaa jollain lailla meitä kaikkia ihmisosaajia.

Traumainformoitu lähestymistapa on APA:n ohjeistuksen mukaan ruohonjuuritason liike ja hoitofilosofia, joka kannustaa käyttämään laajasti ”traumalinssiä” erilaisissa palvelukäyttäjän tilanteiden arvioinnissa ja interventioissa sekä fyysisen että mielenterveyden hoitoympäristöissä. Sen orientaatio parhaimmillaan johtaa laajaan ja syvään ymmärrykseen siitä, miten trauma on läsnä etiologisena tekijänä moninaisissa psykologisissa ja somaattisissa vaivoissa sekä sosiaalisissa ongelmissa.

APA:n ohjeistukset tarjoavat tärkeitä näkökulmia traumainformoidun työotteen kehittämiseen Suomessa. Ne tarjoavat selkeän viitekehyksen kaikille, jotka kohtaavat työssään lapsuudessaan traumatisoituneita aikuisia. APAn ohjeistukset tuovat toivoa monimuotoisesta traumasta toipujille korostamalla transdiagnostista lähestymistapaa: Ei riitä, että hoidetaan vain sairastavuuden ja mielenterveysongelmien oireita, vaan on puututtava myös hyvinvointi- ja terveyshaasteiden juurisyihin.

Sen sijaan, että palveluissa keskityttäisiin yksittäisiin diagnooseihin, traumainformoitu transdiagnostinen lähestymistapa pyrkii ymmärtämään trauman taustalla vaikuttavia yhteisiä mekanismeja, kuten vireystilan ja tunteiden säätelyn vaikeuksia sekä välttämiskäyttäytymistä, jotka voivat ilmetä eri tavoin eri häiriöissä. Tämä tarkoittaa, että se ei ole sidottu tiettyihin psykiatrisiin diagnooseihin, vaan se pyrkii ymmärtämään ja hoitamaan monimuotoisen trauman taustalla olevia mekanismeja ja oireita riippumatta siitä, miten ne mahdollisesti ilmenevät diagnostisissa luokitteluissa. Trauma itsessään nähdään keskeisenä tekijänä, joka voi johtaa monenlaisiin psyykkisiin vaikeuksiin ja kroonisiin sairauksiin.

Perinteistä traumakäsitystä laajentaen ohjeistus korostaa, että monimuotoinen trauma ei rajoitu yksittäisiin järkyttäviin tapahtumiin, vaan se voi juontaa juurensa moninaisiin haitallisiin suhteisiin: Se nousee pitkäaikaisesta kaltoinkohtelusta, emotionaalisesta laiminlyönnistä, lähisuhdeväkivallasta, ylisukupolvisesta ja historiallisesta yhteisöllisestä traumasta. Tämä laajempi näkökulma on keskeinen askel kohti empaattisempaa, myötätuntoisempaa ja tehokkaampaa hoitokulttuuria.

On tärkeää huomioida, että nämä ohjeistukset on suunnattu laajasti kaikille ammattilaisille ja kolmannen sektorin toimijoille, jotka työssään kohtaavat traumatisoituneita aikuisia. Tämä sisältää psykologit, terapeutit, sosiaalityöntekijät, sairaanhoitajat, opettajat, vapaaehtoisjärjestöjen työntekijät, poliisit ja lukuisat muut ammattiryhmät. Traumainformoiduissa palveluissa jokainen ihmisosaaja luonnollisesti tunnistaa käytännöissään oman osaamisensa ammatilliset rajat. Traumainformoidun lähestymistavan omaksuminen on olennaista kaikissa kohtaamisissa, koska emme voi tietää, kenellä palvelunkäyttäjällä tai työtoverilla on taustallaan monimuotoista traumaa.

APA:n ohjeistuksen ytimessä on seitsemän keskeistä periaatetta:

1.     Humanistinen: Jokaisen yksilön ihmisarvon ja ainutlaatuisuuden kunnioittaminen on hoidon perusta. Tunnistetaan yhteisöjen epäinhimillistävät hoitokäytännöt, kuten pakottava kontrolli ja rakenteellinen syrjintä. Vahvistetaan yksilön arvokuutta, omanarvon tuntoa ja itsemyötätuntoa, koska trauma on voinut johtaa uhriutumiseen, syyllisyyteen, häpeään ja itsesääliin. Käytännöissä tehdään näkyväksi yksilölliset vahvuudet.

2.     Integroiva: Parhaat hoitotulokset saavutetaan yhdistämällä erilaisia, yksilön tarpeisiin sopivia lähestymistapoja ja menetelmiä. Ei samaa hoitoa kaikille, vaan hoito huomioi ihmislähtöisesti yksilölliset tarpeet. Tehokkaimmat hoidot ovat integroivia tai eklektisiä. Eklektinen lähestymistapa trauman hoidossa valitsee eri terapiasuuntauksista parhaiten sopivia tekniikoita asiakkaan tarpeisiin. Integroiva lähestymistapa puolestaan pyrkii luomaan yhtenäisen teoreettisen viitekehyksen yhdistämällä eri suuntauksia syvemmällä tasolla, ymmärtäen niiden taustalla olevia yhteisiä periaatteita trauman vaikutuksista ja toipumisesta. Ei siis samaa hoitoa kaikille, vaan palveluissa huomioidaan ihmislähtöisesti yksilölliset tarpeet. Ohjeistus huomioi myös trauman kehollisen luonteen, joten perinteisten terapiamentelmien rinnalla voidaan käyttää psykoedukaatiota ja näyttöinformoituja kehomieli -menetelmiä.

3.     Vaiheittainen lähestyminen: Ohjeistuksissa suositellaan varsinaisessa terapiassa kolmevaiheista lähestymistapaa trauman hoitoon. Siinä edetään vakauttamisesta trauman prosessointiin ja lopulta integraatioon. Hoidon jaksottomista voidaan parhaiten ymmärtää epälineaarisena ja toistuvana prosessina kuin lineaarisena, staattisena ja kiinteinä vaiheina. Kriisitilanteessa elävä voi tarvita pitkään vakauttamista ja vakaan ihmisen kanssa voidaan mennä jo melko nopeasti prosessointiin jne. Välillä voidaan palata takaisin aikaisempiin vaiheisiin.

4.     Ajallisuuden huomioiminen: Ottaa huomioon trauman ajallisen ulottuvuuden ja sen pitkäaikaiset vaikutukset yksilön elämään. “Trauma siittää uutta traumaa” ts. traumat kertyvät. Lapsuusiän relationaalinen ja kiintymyssuhdetrauma voi asettaa uhriksi joutuneen lapsen elinikäisen trauman altistumisen uhriksi ja haavoittavilla kokemuksilla on kertyviä haitallisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Lapsuusiän trauma tyypillisesti viivästyttää tai heikentää kognitiivista kehitystä, tunne- ja ihmissuhdetaitoja sekä itsesäätelytaitoja.

5.     Tuloksellisuuteen keskittyminen: Painottaa hoidon edistymisen ja tulosten säännöllistä arviointia ja seurantaa. On huomattu, että monenlaiset aiemmat haavoittavat lapsuuden voivat altistaa monille transdiagnostisille prosesseille ja sittemmin erilaisille hyvinvointi- ja terveysongelmille oireineen. Tuloksellisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon paitsi palvelunkäyttäjän yksittäisten oireiden väheneminen ja resurssien lisääntyminen myös kokonaisuudessaan hänen psykososiaalisen toimintakyvyn paraneminen ja se, ovatko ammattilaiset rakentaneet tukensa palvelunkäyttäjän arvopohjalle.

6.     Relationaalinen (suhteellinen) lähestymistapa: Nostaa esiin turvallisen ja luottamuksellisen terapeuttisen suhteen keskeisen merkityksen paranemisprosessissa. Monimuotoisesti lapsuudessaan traumatisoituneella ei välttämättä ole ollut ehkä koskaan kokemusta turvallisesta ihmissuhteesta, ja kun sellainen onnistutaan luomaan, tämä voi toimia mallina hänen tuleville ihmissuhteilleen.

7.     Miksi-kysymykseen vastaaminen: Ammattilaiset pyrkivät auttamaan monimuotoisia traumoja kokeneita henkilöitä rakentamaan ymmärrystä oman traumaattisen stressin taustatekijöistä ja dynamiikasta. Tämä vähentää tyypillisesti itsekritiikkiä, ja voi auttaa normalisomaan omia reaktioita (Ei ihme, että reagoin näin!)  ja auttaa eheyttämään omaa tarinaa. Toisin sanoen narratiivisia katkoksia pyritään korjaamaan.

Nämä APA:n ohjeistukset suuntaavat ammattilaisia yksilöllisten tukimuotojen ja palveluiden luomiseen, jotka ottavat huomioon monimuotoisen trauman ainutlaatuiset haasteet ja yksilölliset voimavarat. Transdiagnostinen näkökulma auttaa kohdentamaan hoitoa ja palveluita kiinnittäen huomiota taustalla vaikuttaviin mekanismeihin, jotka ylläpitävät erilaisia oireita. Ohjeistus painottaa myös kulttuuristen tekijöiden ja yksilöllisten erojen ymmärtämistä kaikessa työssä traumatisoituneiden kanssa.  

‍

Lähteet

American Psychological Association (2024). Guidelines for Working with Adults with Complex Trauma Histories. Retrieved from https://www.apa.org/practice/guidelines/adults-complex-trauma-histories.pdf Haettu 20.4.2025

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin