Kati Sarvela 4.9.2025

‍

Johdanto

Työhyvinvointi on jotakin paljon enemmän kuin työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Se on syvästi sidoksissa tapaamme säädellä omaa turvallisuuden kokemustamme ja stressivastettamme. Polyvagaaliteoria tarjoaa käytännönläheisen mallin, joka auttaa meitä ymmärtämään ja säätelemään stressiä. Se ei ole siis vain hieno teoria, vaan konkreettinen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin työkalu. Samanaikaisesti se on myös neurofysiologinen teoria, joka rakentuu evolutiiviselle perustalle.

Ihmisellä on lajityypillinen tarve ryhmään kuulumiseen, sosiaaliseen hyväksyntään ja hoivan vastaanottamiseen. Ilman yhteisöllistä kanssasäätelyä, ihminen on tyypillisesti pitkittyneessä toksisessa stressitilassa. Evoluutiopsykologian näkökulmasta stressivasteet eli selviytymisvasteet ovat edistäneet ihmiskunnan sekä yksilöiden selviytymistä. Toisin sanoen ne eivät ole sairautta vaan normaaleja reaktioita uhaksi koettuun ympäristöön.

Polyvagaaliteorian mukaan autonominen hermostomme toimii kolmessa pääasiallisessa tilassa. Niitä voidaan ajatella sosiaalisen liittymisen näkökulmasta liikennevalojen värein eli vihreä, oranssi ja punainen:

1. Vihreä tila - Turva ja yhteys: Vatsanpuoleisen vagushermon säätelemä tila, jossa olemme rauhallisia, pystymme luomaan yhteyden toisiin ja säätelemään tunteitamme. Ihmisellä on universaalinen tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja lohdutetuksi.

2. Oranssi tila - Taistele tai pakene: Sympaattisen hermoston aktivoima tila, joka saa meidät valmistautumaan uhkaan. Tähän luetaan myös kiintymyssuhdehuuto, joka on lapsen tai aikuisen epätoivoinen yritys ja siihen liittyvä ahdistus. Tässä tilassa hän yrittää löytää merkityksellistä ja lohduttavaa ihmissuhdetta.

3. Punainen tila -  Voipumus tai lamaannus: Selänpuoleisen vagushermon aktivoima tila, johon siirrymme, kun "pakene tai taistele -reaktio" ei mahdollistu. Tähän luetaan myös tila, jota nimitän “miellytä- tai matele- reaktioksi”. Tässä jälkimmäisessä tilassa ihminen alistuu uhalle turvatakseen hyvinvointinsa. Toisin sanoen hän yrittää tiedostamattaan luoda turvallisen sosiaalisen yhteyden uhan aiheuttajaan, esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaan, vaikka hänen kehonsa on lamaannustilassa.

Hyvinvoivissa yhteisöissä ihmiset eivät jää jumiin selviytymisvasteisiinsa (oranssi ja punainen tila), vaan he palautuvat nopeasti voimakkaista vireystiloistaan vihreään turvan tilaan, missä kehon tasapainoa eli homeostaasia säätelevät mekanismit toimivat optimaalisesti. Tällä resilienssillä eli kimmoisuudella on myönteisiä fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Tässä artikkelissa tarkastelemme polyvagaalista spiraalia, joka osoittaa, miten yksilön hermostollinen resilienssi heijastuu koko työyhteisöön ja organisaatioon.

Polyvagaalinen spiraali - Polku kohti kestävää työelämää

Luova ja terve työkulttuuri syntyy, kun työntekijöillä on riittävät itsesäätely- ja kanssasäätelyn taidot. On kuitenkin tärkeää muistaa, että myös yhteiskunnalla ja organisaatiolla on vastuunsa. Esimerkiksi marginalisoiva sosiaalipolitiikka ja rakenteelliset ongelmat, kuten jatkuva epävarmuus, riittämätön palveluiden resursointi ja alistava johtaminen, voivat tuottaa työntekijöissä ja palvelunkäyttäjissä pitkittynyttä stressiä ja vaikeuttaa turvan tilan saavuttamista. Toisin sanoen toksinen stressi ei ole vain yksilöllinen ilmiö, vaan systeeminen, monisyinen ilmiö. Kulttuurissamme monia traumaan liittyviä ilmiöitä on lähestytty vain yksilöllisestä psykologisesta tai psykiatrisesta näkökulmasta, vaikka se on myös kontekstisidonnainen, historiallinen, sosiaalipsykologinen ja yhteiskunnallinen ilmiö.

Spiraalin idean on esittänyt mm. polyvagaali-instituutti (polyvagalinstitute.org). Olen sanoittanut mallia perustuen omaan kokemukseeni kouluttajana. Spiraali motivoi työyhteisöjä vahvistamaan traumainformoitua työotettaan ja erityisesti polyvagaaliteoriasta nousevaa hermostollista ymmärrystään. Spiraalissa nouseminen ei etene työyhteisöissä aina lineaarisesti, mutta jokaisen vaiheen todentuminen vahvistaa toistaan ja luo pohjaa positiiviseen kierteeseen kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.

1. Itsesäätely luo perustan: Kaikki alkaa itsestä. Kehittämällä itsetuntemusta, opit tunnistamaan kehosi ja mielesi signaalit. Polyvagaaliteoria auttaa sinua ymmärtämään, miksi reagoit stressiin tietyllä tavalla. Spiraalin perustana on siis  yksilön sisäinen työ. Erityisen tärkeää tämä on johtajille, esihenkilöille ja päättäjille. Perustaan kuuluu itsetuntemus, itsesäätelytaidot ja trauma- ja väkivaltatietoisuus.

2. Sensitiivisyys ja kanssasäätelytaidot: Kun opimme säätelemään itseämme, meistä tulee luonnostaan herkempiä havaitsemaan muiden vireystiloja. Kun siis opit säätelemään vireystilojasi, siitä tulee automatisoitunut käyttäytymismalli, joka heijastuu vuorovaikutukseesi muiden kanssa. Itsemyötätunto on avainasemassa kollektiivisessa hyvinvoinnissa, koska se on voimakas mekanismi henkilökohtaiseen vireystilojen säätelyyn.

3. Yhteyden kokemus ja myötätunto: Parantuneiden kanssasäätelytaitojen kautta yhteyden kokemus syvenee, myötätunto itseä ja muita kohtaan vahvistuu entisestään, ja ihmissuhdetaidot kehittyvät. Tiimit ja muut yhteisöt voivat päästä kiinni nousevaan positiiviseen yhteistoiminnallisuuden spiraaliin.

4. Tiimin optimaalinen vireystila: Kun yksilöt kykenevät parempaan yhteyteen ja myötätuntoon, koko tiimin vireystila voi saavuttaa työtehtävän kannalta optimaalisen tason. Turvattomista vireystiloista nouseva stressi ei syö luovuutta ja tehokkuutta. Tämä entisestään vahvistaa yhteistyötä palvelunkäyttäjien ja sidosryhmien kanssa, ja yhteisöllinen koherenssi vahvistuu.

5. Vähentynyt stressi ja henkilöstövaihtuvuus: Stressi ja henkilöstön vaihtuvus vähenee työn ilon lisääntyessä, mikä sekin lisää tehokkuutta. Hyvinvoiva henkilöstö ja terve ihmissuhteiden luoma työilmapiiri ovat todellinen kilpailuetu organisaatiolle.

6. Lisääntynyt koheesio ja tuloksellisuus: Viimeinen askel spiraalissa on luonnollinen seuraamus edellisistä, kun koheesio vahvistuu tiimeissä vireystilojen resonanssi-ilmiöiden kautta ja myös tuloksellisuus paranee. Tämä on suoraa seurausta laadukkaammista ja myötäelävimmistä vuorovaikutussuhteista, joissa ihmistä ei ohjaa selviytymisvasteet vaan turvasta nouseva sosiaalinen liittyminen.

‍

‍

Kuva. Polyvagaalispiraali (Polyvagaalispiraali K. Sarvela 2025, Polyvagal Institute)

‍

Lopuksi

Jokainen meistä voi olla osa myönteistä yhteiskunnallista muutosta. Se voi alkaa siitä, kun mahdollisimman moni ihminen ymmärtää oman hermostonsa vireystilat ja panostaa traumatietoisuteen sekä itsetuntemuksensa ja -säätelytaitojensa vahvistamiseen. Jokaisella yksilöllä, jolla on riittävästi vakautta ja itsesäätelytaitoja, on kyky levittää ympärilleen kestävän hyvinvoinnin ja myötätunnon kehää. Trauman oireet selviytymisvasteineen voivat levitä yhteisöissä ja koko yhteiskunnassa, mutta niin voi levitä myös turva ja myötätunto!

Erityisesti sosiaali- ja terveysala sekä kasvatusalalla toimiminen voi olla tänä päivänä hyvin kuormittavaa, ja niissä polyvagaalispiraalin ymmärrys voi olla jopa elintärkeää. Lisäksi myötäelävien yhteyksien kautta työntekijät voivat kokea enemmän työn iloa ja merkityksellisyyttä. Se voi auttaa myös vähentämään häiriökysyntää ja parantamaan potilasturvallisuutta, koska henkilöstön hyvinvointi heijastuu suoraan heidän kykyynsä kohdata ja tukea palvelunkäyttäjiä sekä kulla ja nähdä heidän todelliset tarpeensa.

‍

Lähteet

Polyvagal Institute: Polyvagal Upward Spiral https://www.polyvagalinstitute.org/orgtraining Haettu 4.9.2025

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin