‍

Traumainformoitu lähestymistapa on monitieteellinen lähestymistapa

Terveydenhuollon alojen koulutuksessa kvantitatiiviset eli määrälliset tutkimusmenetelmät nähdään edelleen oikeutetumpana tietona ja ne hallitsevat alaa, koska ne ovat yhdenmukaisia vallitsevan biolääketieteellisen epistemologian eli tieto-opin kanssa. Toisin sanoen lääketieteessä kriittisesti suuntautuneen empiirisen tutkimuksen puute on tiedolliseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvä kysymys. Empiirinen tutkimus perustuu konkreettisiin havaintoihin ja mittauksiin todellisuudesta: tutkija kerää tietoa kentältä suoraan tutkittavasta ilmiöstä, esimerkiksi kyselyillä, kokeilla tai havainnoimalla.

Erilaisten tiedollisten perinteiden yhdistäminen on tärkeää, koska laadullisen tutkimuksen kautta voidaan saada kokonaisvaltaista ja syvää ymmärtämystä ilmiöiden perusluonteesta. Biolääketieteellinen näyttö yksin sen perinteisin menetelmin ei riitä terveyspolitiikan saatikka sosiaalipolitiikan ohjenuoraksi. Tutkimuksellisen tiedon, näytön ja terveys- sekä hyvinvointipolitiikan monimutkaisia suhteita on tärkeä ymmärtää, mikäli haluamme luoda inhimilliset ja kustannustehokkaat palvelut. Se, miten me hyödynnämme eri tieteiden tuottamaa tietoa käytännöiksi vaikuttaa vääjäämättä kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Näin ollen vaikuttavissa palveluissa terveiden, syrjimättömien rakenteiden, ja yksilön kokemusten - kansalaisten elettyjen kokemusten - pitäisi myös ohjata palveluita.

Fenomenologia on filosofian tutkimussuunta, joka keskittyy tutkimaan todellisuuden ilmenemistä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan. Kriittinen fenomenologia puolestaan pyrkii ymmärtämään, miten yhteiskunnalliset rakenteet, vallankäyttö ja historialliset tapahtumat vaikuttavat yksilön kokemuksiin ja tietoisuuteen. Anne Sarah McLayn (2024) mukaan syrjivät rakenteet suhteettomalla tavalla heikentävät kehoa ja tekevät niistä sairaita. Terveydestä ja sairaudesta vastuun ottava kriittinen fenomenologia vaati vanhojen terveydenhoidon rakenteiden purkamista sekä maailmaa, jossa kaikki kehot voivat kukoistaa. Jotta voimme edistää terveyttä tehokkaasti, meidän on omattava kriittistä tietoisuutta eli meidän täytyy uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevia käsitteitä, käsityksiä ja käytäntöjä. Meidän on suunnattava huomio myös terveydestä ja sairaudesta nouseviin elettyihin kokemuksiin, jotka liittyvät ihmisten kehoa vaurioittaviin epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin. (McLay 2024.) Niin kauan kuin terveyttä turvataan järjestelmässä toisten ihmisryhmien kokemusten ulossulkemisella, se on näennäistä ja häpeällistä terveydenhoitoa. Järjestelmän osana toimivalla ammattilaisilla ei tällöin ole riittävää kriittistä tietoisuutta ja kansanterveydellisesti ajatellen se on epäeettistä.

Traumainformoitu työote, sellaisena kuin minä hahmotan sen, tavoittelee traumatransformaatiota eli rakenteellista demokratiaa edistävää muodonmuutosta eri instituutioissa. Tätä transformaatiota kuvaavat erinomaisesti Harris AP ja MP Kashya (2024) artikkelissaan juristien traumainformoidusta pedagogisesta koulutuksesta. Trauman olemassaolo ei heidän mukaansa ole merkki yksilön murtumisesta tai hänen puutteistaan, vaan se tulisi nähdä sen sijaani varoituksena rikkoutuneista tai vajavaista sosiaalisista instituutioista tai käytännöistä. Tämä pedagoginen lähestymistapa traumaan tunnistaa trauman kokeneiden henkilöiden mahdollisuudet edistää institutionaalista ja rakenteellista muodonmuutosta, heidän kehoissa ja mielissä kun on sekä alistamisen että resilienssin merkkejä. (Harris AP & Kashya MP, 2024.)

Erilaisista kärsimyksen muotoja kokeneet selviytyjät on otettava näkyvästi mukaan suunnittelemaan palveluita. Omista haavoittavista kokemuksista selviäminen, resilienssimme vahvistuminen, haastaa meidät moraaliseen vastuuseen. Se edellyttää meitä tekemään töitä sairastavuutta ja hyvinvointia vaarantavien rakenteiden kuten stigmatisoivien eli leimaavien käytäntöjen korjaamiseksi. Traumainformoitujen tahojen tulisi pyrkiä aktiivisesti valtarakenneteiden muuttamiseen siten, että rakenteet tukevat henkilökohtaista, ihmisten välillä tapahtuvaa ja systeemitason toipumista.

‍

Epistemisen eli tiedollisen oikeudenmukaisuuden lajit

Geneven julistus on Hippokrateen valasta ammentava kansainvälinen lääkärinvala, jonka World Medical Association (WMA) eli Maailman lääkäriliitto hyväksyi vuonna 1948. Uusin Geneven julistuksen päivitetty muoto on vuodelta 2017. Vala velvoittaa lääkäreitä toimimaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistäen “Lääkäriprofession jäsenenä teen tämän juhlallisen vakuutuksen: vakuutan omistavani elämäni ihmiskunnan palvelemiseen; potilaan terveys ja hyvinvointi ovat minulle etusijalla; kunnioitan potilaan autonomiaa ja arvoa. Kunnioitan vankkumatta ihmiselämää; en salli potilaan iän, sairauden tai vammaisuuden, uskonnon, etnisen alkuperän, sukupuolen, kansalaisuuden, poliittisen taustan, rodun, sukupuolisuuntautuneisuuden, yhteiskunnallisen aseman enkä minkään muunkaan tekijän vaikuttavan velvollisuuksiini potilasta kohtaan.” Lääkärin vala velvoittaa lääkäriä toimimaan siten, että hän pyrkii edistämään sosiaalista ja näin ollen myös tiedollista oikeudenmukaisuutta.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää tiedollista oikeudenmukaisuutta, koska eri ihmisosaamisalueiden instituutioissa tapahtuva tiedon tuottaminen ja soveltaminen epäoikeudenmukaisesti vahvistavat sosiaalista eriarvoisuutta. Monet meistä lääkäreistä ovat eläneet harhassa, että tuottamamme luonnontieteellinen tieto on neutraalia. Tieto ei ole koskaan neutraalia, vaan se on aina yhteiskunnallisen kontekstin tuote. Sosiaaliset rakenteet, vallankäyttö, kolonialistiselle ajattelulle rakentuva normaaliuden myytti ja kyseenalaistamattomat kehollistuneet, automatisoituneet käyttäytymismallimme ja niihin liittyvät ajattelumme vääristymät, vaikuttavat siihen, millaista tietoa tuotamme ja ketkä siitä hyötyvät.

Tiedollista epäoikeudenmukaisuutta on kahta lajia: Tiedollisessa todistuksellisessa epäoikeudenmukaisuudessa (epistemic testimonial injustice) on kysymys siitä, että jotakuta kohtaan tehdään väärin epäilemällä ennakkoluulojen takia hänen kapasiteettiaan ajattelijana (Fricker M 2007, 44). Tiedollinen todistuksellinen epäoikeudenmukaisuus liittyy siis siihen, että joidenkin ryhmien tai yksilöiden uskottavuutta oman kokemuksensa todistajina ei oteta vakavasti. Tämä voi johtua esimerkiksi heidän sosiaalisesta asemasta, etnisestä taustasta tai muista tekijöistä.

Tiedollisessa hermeneuttisessa epäoikeudenmukaisuudessa (epistemic hermeneutic injustice) puolestaan ei ole tiettyä syyllistä, vaan M. Frickerin (2007) mukaan se on vain rakenteellinen käsite ja kertoo, miten erinäiset rakenteet tuovat esiin tätä epäoikeudenmukaisuuden lajia. Hermeneuttinen tiedollinen epäoikeudenmukaisuus viittaa tilanteeseen, jossa vallitsevat käsitteet ja kieli eivät riitä kuvaamaan lukuisten ihmisten ja ihmisryhmien kokemuksia. Tämä voi johtaa siihen, että joidenkin kokemukset jäävät kuulematta tai ne tulevat väärin ymmärretyiksi.

Sairaat voivat myös kärsiä tiedollisesta hermeneuttisesta epäoikeudenmukaisuutta, koska monia sairauteen liittyviä kokemuksia on vaikea ymmärtää ja kommunikoida, koska ammattilaisilla itsellään on aukkoja kollektiivisissa hermeneuttisissa resursseissa. Toisin sanoen ammattilaisilla ei ole hallussaan käsitteitä, joilla he kuvaisivat rakenteellisia ongelmia, kuten syrjimisilmiöihin liittyvää haitallista stressiä ja muita rakenteellisen tason väkivalta- ja traumailmiöitä. H Carel ja IJ Kidd (2014) väittävät, että tiedollinen epäoikeudenmukaisuus johtuu osittain tiedollisesta etuoikeudesta, joka nykypäivän terveydenhuollon toimijoilla ja kolmannen persoonan psykologisilla näkökulmilla on. Ammattilaiset ovat omistautuneet usein implisiittisesti eli tietämättään sanoittamaan etuoikeutetuilla tavoillansa sairauksia ja keräämään näyttöä tavoilla, jotka saattavat uudelleen traumatisoida ja syrjäyttää sairaita, mielenterveysongelmista kärsiviä ja vammaisia ihmisiä. Traumainformoitu työote tavoittelee tämän hermeneuttisen aukon täyttämistä.

Tiedollisia epäoikeudenmukaisuuksia on käytetty teoreettisena viitekehyksenä potilaan ja terveydenhuollon tarjoajan suhteessa asiakkaaseen tapahtuvan syrjinnän ja mitätöinnin ymmärtämiselle. Eräs tapa mitätöidä on ylläpitää suurta tunne-etäisyyttä potilaaseen. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että mielenterveyshäiriöiden biogeneettisten [lääketieteellisten] selitysten hyväksyminen liittyy yleensä halu suurempaan sosiaaliseen etäisyyteen heistä, jotka kokevat näitä häiriöitä. Lisäksi mielenterveysdiagnooseilla leimatut henkilöt nähdään helposti arvaamattomina ja vaarallisena. Lisäksi biogeneettisiin selitysmalleihin liittyy pienemmät odotukset toipumisesta ja usein myös rankaisevampi käyttäytyminen heitä kohtaan. (Haslam N, 2011.) Biogeneettiset yksilökeskeiset selitysmallit ovat näin ollen herkästi stigmatisoivia. Ne leimaavat ja syrjäyttävät ihmisiä sekä jättävät heidän eletyt kokemukset ja terveyden sosiaaliset määrittelijät näkymättömiin. Toisin sanoen yksin niihin perustuvalla tiedolla rakennetaan valitettavan usein eksklusiivisia palveluita, joilla suljetaan ulos erityisryhmiä.

Tiedollisesti oikeudenmukaisissa instituutioissa ehdottaisin käytettäväksi käsitettä ”näyttöinformoidut palvelut”, koska tämä käsite korostaa tiedollisesti oikeudenmukaisia instituutioita, joissa erilaisia tiedon tuottamisen tapoja arvostetaan. Traumainformoidut palvelut ovat näyttöinformoituja, eli niissä arvostetaan akateemisen tiedon rinnalla palvelunkäyttäjien elettyjä kokemuksia sekä ruohonjuuritasolla toimivien ammattilaisten hiljaista tietoa (Sarvela, 2024). Traumainformoidulla lähestymistavalla ihmisosaajat rakentavat dialogissa inklusiivista palveluita ja yhteistä jaettua kieltä, jossa kiinnitetään huomiota terveyttä ja hyvinvointia vahingoittaviin ekososiaalisiin olosuhteisiin kuten sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ruokkivaan tiedolliseen oikeudenmukaisuuteen. On tiedostettava minkälaisilla poliittisella päätöksenteolla ja rakenteilla tietämisen tapoja ohjataan sekä kenen määrittelemillä ehdoilla tieto on tuotettu. Ohjaako hyvinvointialueittemme toimintaa monialainen dialogisesti rakennettu demokraattinen tieto vai kollektiivisesta traumasta tai rakenteellisesta väkivallasta nouseva poliittinen ideologia?

Näyttöinformoitu makrotason politiikka ja strategiat tarjoavat käytäntöjen sekä tutkimuksen yhdistämistä tavalla, joka kunnioittaa työskentelyä eettisesti kestäviä ohjeistuksia seuraten. Palvelunkäyttäjät ovat näyttöinformoituina osallisina aktiivisia toimijoita, joiden kanssa yhteistyössä voidaan onnistua paremmin ratkaisemaan niukkojen resurssien haasteita eettisesti kestävällä tavalla, sammalla vahvistaen sosiaalista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta sekä palvelunkäyttäjien voimaantumista. Ammattilaisille näyttöinformoitu lähestymistapa tarjoaa systeemisen näkökulman, jossa he siirtyvät läpi elämän tapahtuvaan yhdessä oppimiseen (Eileen Gambrill, 2008).

‍

Lähteet

‍

Fricker, Miranda, (2007). Epistemic Injustice: Power and the Ethics of Knowing, Oxford, 2007; online edn, Oxford Academic, 1 Sept. 2007 https://doi.org/10.1093/acprof:oso/9780198237907.001.0001

Gambrill, Eileen, (2008). Evidence-Based (Informed) Macro Practice: Process and Philosophy, Journal of Evidence-Based Social Work, Vol. 5(3-4) 2008,doi: 10.1080/15433710802083971

Harris, Angela P., KASHYAP, Monika B. From Trauma to Transformation: Trauma-Informed Pedagogy in Law School. U. Pa. JL & Soc. Change, 2023, 27: 1.

Haslam, Nick. “Natural Kinds in Psychiatry: Conceptually Implausible, Empirically Questionable, and Stigmatizing.” In Classifying Psychopathology: Mental Kinds and Natural Kinds, edited by Harold Kincaid and Jacqueline Sullivan, 11–28. Cambridge: The MIT Press.

McLay Anne Sarah, Critical Phenomenology of Illness: Towards a Politics of Care, University of Oregon, 2inter 2024

Sarvela, Kati (2024), Traumainformoitu työote ja tiedon demokratisointi, https://www.iloajatoivoa.fi/blogs/traumainformoitu-tyoote-ja-ihmisosaajien-tiedon-syvademokratisointi Haettu 10.10.2024

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin