Symbolinen väkivalta on kulttuurisen väkivallan muoto

Joskus sairausdiagnoosi, kuten kohdallani nyt munasarjasyöpä, johtaa syrjintään. Itse koen olevani ensisijaisesti terve tällä hetkellä (lukuun ottamatta sytostaattien ja leikkauksen jälkeisiä päiviä). Elän pääasiallisesti vakaata ja hyvää elämää, mutta muutamalta uskonnolliselta ja terveydenalan ammattilaisilta saanut viestiä, että nyt sinun on parempi vain levätä. Minun ilmeisesti pitäisi ottaa oikeanlainen ”sairaan potilaan rooli” vastaan, vaikka itse koen, että kirjoittaminen ja kouluttaminen juuri voimaannuttavat minua. Tämä vaikuttamistyö kun on minulle jämäkän ja aktiivisen myötätunnon akti. Toki olen myös kuunnellut kehoani ja rajannut tekemisiäni, jotta jää aikaa perheelle ja vapaalle ololle. Olen ollut sairauslomalla kunnanvaltuustosta ja hyvinvointialueen vara-valtuutettuna olemisesta ja muista poliittisista tehtävistä. Olen päättänyt itse asiassa luopua kaikista muista velvoitteistani paitsi lukemisesta, kirjoittamisesta ja koulutuksesta.  

Jotkut ammattilaiset ja hengelliset oppaat tuntuvat tietävän, “ystävällisyyden kaapuun piilottaen”, minua paremmin, mikä minulle on hyväksi, eikä heitä näytä kiinnostavan juurikaan eletyt kokemukseni. Diagnoosit voivat toisin sanoen olla ableismin väline, eli meitä, jotka emme täytä toimintakyvyn normeja lokeroimisen jälkeen, leimataan ”epäkompetenteiksi” tai “toimintakyvyttömiksi”. Itse valkoisena, akateemisena naisena en tietenkään ole läheskään niin moninaisen syrjinnän kohteena kuin useista risteävistä eriarvoisuustekijöistä kärsivät kansalaiset ja ihmisryhmät.

Olen joskus kirjoittanut toksisesta positiivisuudesta, joka sekin palvelee tavanomaisesti yksilökeskeistä kolonialistista ideologiaa ja eetosta. Sitä voidaan käyttää toisen eletyn kokemuksen mitätöintiin, epätasa-arvoisen järjestelmän ongelmien piilottamiseen tai esimerkiksi “gaslightningin” eli kaasuvalotuksen välineenä, jossa toisen ajatuksia manipuloidaan ja hänen todellisuudentajuaan mitätöidään. Toinen vähemmän tunnettu sukulaiskäsite on tämä ystävällisyyden kaapuun puettu manipulointi eli ”valeystävällisyys” (Contandriopoulos, D. 2024). Tämä ystävällisyyden laji ei nouse itseydestä, myötätunnosta ja itsetuntemuksesta. Sen sijaan sen, kuten toksisen positiivisuuden, voi ajatella olevan symbolisesta väkivaltaa, mikä on eräs kulttuurisen väkivallan alamuoto. Sen avulla voidaan pyrkiä siirtämään esimerkiksi fundamentalistisia maailmankatsomuksia ylisukupolvisesti.

Symbolinen väkivalta käyttää fyysisen voiman sijaan symbolien, ideoiden ja uskomusten voimaa sekä manipulointia. Se on sosiologi Pierre Bourdieun (2003) mukaan vallankäytön muoto, joka toimii kulttuurin tasolla ja muokkaa yksilöiden käsityksiä, mieltymyksiä ja käyttäytymistä. Symbolinen väkivalta on erityisen tehokasta, koska se on usein yksilöiden ylisukupolvisesti sisäistämää, mikä saa heidät hyväksymään ja toistamaan olemassa olevat sosiaaliset hierarkiat ja eriarvoisuudet. Symbolinen väkivalta näyttää olevan siis enemmän tekemisissä erilaisten merkitysten, uskomusten ja stereotyyppisten ajattelumallien kanssa, kun taas tiedollinen väkivalta näyttäisi liittyvän siihen, kenellä on oikeus tuottaa tietoa ja määritellä mikä on totta.

Politiikassa näemme ”valeystävällisiä” toimijoita, jotka tekevät sosiaalista epätasa-arvoa ja terveyseroja vahvistavia päätöksiä ja suosituksia, kasvot hymyssä suin, symboliseen väkivaltaan nojaten. Toisin sanoen he ohjaavat poliittisella tai uskonnollisella yksisilmäisellä ideologialla päätöksiään - eivätkä monitieteellisellä näyttöinformoidulla tiedolla.

Voidaan ajatella, että kulttuurinen väkivalta toimii länsimaissa kolonialistisesta tai patriarkaalisesta ymmärtämättömyydestä käsin, jossa kansalaisten eletyille kokemuksille ei anneta riittävää arvostusta. Esimerkki tällaisesta "vahingollisesta" ymmärtämättömyydestä on länsimaisen biolääketieteen ja terveydenhuollon valtavirran tapa ohittaa muita tietämisen tapoja, kuten alkuperäiskansojen maailmankatsomuksia ja muiden tieteen perinteen löytöjä sekä käytäntöjä. Esimerkiksi alkuperäiskansojen tietämistavat ovat edelleen liian usein luokiteltu kolonialistisessa perinteessä vähintäänkin vähemmän arvokkaiksi, usein jopa arvottomiksi. Tällainen tietämisen tapojen "poistaminen näkyvistä" auttaa ”toiseuttamaan” ja luokittelemaan joitakin ihmisiä kehitykseltään primitiivisemmiksi ja vähempiarvoisiksi. Tällainen tiedollinen ja symbolinen väkivalta uhkaa yksilöiden ja yhteisöjen koskemattomuutta, järjestelmän integraatiota ja sillä on keskeinen rooli monissa syrjinnän muodoissa ja terveyserojen kasvattamisessa.

Upeiden taloudellisten, teknisten ja lääketieteellisten resurssien keskellä [nykyinen toksinen kulttuuri] lukemattomat ihmiset kärsivät stressiin juontavasta tietämättömyydestä, eriarvoisuudesta, ympäristön pilaamisesta, ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä ja sosiaalisesta eristäytyneisyydestä. Tämä on mahdollistanut miljoonien ihmisten kuoleman ennenaikaisesti sairauksiin, joiden ehkäisykeinot me tunnemme, sekä kärsimykseen, joka juontaa tyydyttämättömiin tarpeisiin, joiden poistamiseen meillä on enemmän kuin tarpeeksi resursseja.

- Gabor Maté ja Daniel Mate - The Myth of Normal -

Lääketiede ei tietenkään kokonaisuudessaan ole ”pahis”. Se on pelastanut monia ihmishenkiä niin kuin minunkin henkeni ja vähentänyt huomattavasti esimerkiksi lapsikuolleisuutta ja infektiotauteja. Toinen puoli asiaa on, että se on historiallisesti syrjivillä käytännöillään myös vahingoittanut monia ihmisiä ja ihmisryhmiä, ja se on tapahtunut silloin, kun sen totuuksiin, havaintoihin ja käytäntöihin on suhtauduttu kritiikittömästi: Kun me lääketieteen ammattilaiset emme ole olleet tietoisia siitä, että käytännöt ovat syntyneet väkivaltaisissa olosuhteissa, emmekä ole tunnistaneet järjestelmämme mahdollisia traumatogeenisiä (kts. kirjoituksen osa 1) vaikutuksia. Tieteenharjoittajien ymmärtämättömyys, tai joskus jopa piittaamattomuus väkivallan monista muodoista, on mahdollistanut sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien ja jopa julmuuden jatkuvuuden. Tiede ei ole ollut, eikä tälläkään hetkellä ole, erillään yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksista, vaan se on edelleen osa sitä.

Modernista ja postmodernista tieteestä transmodernismin kulttuuriseen nöyryyteen

Traumainformoidussa työotteessa on tärkeää terveyserojen vähentämiseksi ja kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi harjoittaa kulttuurista nöyryyttä: Lisääntyneen itsetuntemuksen, itsekasvatuksen ja kriittisen itsereflektion kautta pyrimme tunnistamaan omat kulttuuristen ajattelumalliemme vinoumat. Kulttuurisesti nöyrä tietämisen tapa on “monikkotietoa”, pluralistista: se kieltäytyy tavoittelemasta tiedollista hegemoniaa vaan sen sijaan konsilienssia (kts. kirjoituksen osa 1). Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei mikään tieteenfilosofia tai maailmankatsomus museoi toisten, vaikkapa alkuperäiskansojen, riippuvuuksista kärsivien tai seksuaalisten/sukupuolisten vähemmistöjen maailmankatsomusta ja heidän elettyjä kokemuksiaan.

En omassa ajattelussani edusta postmodernismia, ”annetaan kaikkien kukkien kukkia -ajattelua”, vaan olen pikemminkin transmodernisti.  Se edustaa modernin ja postmodernin jälkeistä aikaa, pyrkien yhdistämään modernin ja postmodernin ajattelun parhaat puolet. Transmoderni ajattelu kritisoi postmodernismia kulttuurirelativismista, jossa mikään uskomusjärjestelmä ei ole toista parempi. Toinen transmodernismin ja postmodernismin ero on minuuden käsite. Transmodernismin taustalla on ikuinen humanismi, humanitas perennis, jossa ihmisen olemuksellisella ytimellä on keskeinen merkitys, mutta siinä myönnetään samanaikaisesti minuus kehittyy kohtaamisten ja elämänkokemusten myötä. (Huhmarniemi R 2024).  

Kulttuurinen nöyryys on nimenomaan transmoderni akti. Se tukee jatkuvaa itsetutkiskelua ja kriittistä itsereflektiota, jossa voimme tunnistaa, miten itse olemme osallisia eriarvoisuutta vahvistavissa käytännöissä suhteessa vaikkapa osattomuudesta ja ylisukupolvisesta traumasta kärsiviä vähemmistöjä ja värillisiä ihmisiä kohtaan. (Whitaker, C 2018). Kulttuurinen nöyryys on konkreettinen ja laajasti dokumentoitu lähestymistapa siirtomaa-ajattelun ja -käytäntöjen tunnistamiseen ja kyseenalaistamiseen akateemisissa laitoksissa (dekolonisaatio). (Cordova, T. 1998.)

Pidän traumainformoidussa työotteessa kulttuurista nöyryyttä tärkeämpänä kuin kulttuurista osaamista. Kulttuurisesti nöyrä henkilö ymmärtää, että eri kansat ja ihmiset tekevät erilaisista maailmankatsomuksistaan käsin erilaisia tieto-opillisia valintoja, jolloin he validoivat tietynlaista tietoa. Kaikkea tiedon oikeellisuutta ei voi testata laboratorioissa kaksoissokkokokein. Kulttuurista nöyryyttä tarvitsemme myös monialaiseen yhteistyöhön sekä ymmärtääksemme palvelunkäyttäjien tietämisen tapoja ja elettyjä kokemuksia. Emme voi enää tämän päivän maailmassa eurosentrisesti todeta, että Aristoteleen, Kantin ja Wittgenstein filosofiat ovat valideja ja bantu-kielialueilta nouseva Ubuntu-filosofia on vähempiarvoista “etnofilosofiaa”.  

Ubuntu

Eettisesti kestävissä tietämisen tavoissa meidän on luotava tietoa, jolla on kosketuspintaa erilaisten ihmisten elämismaailmoihin, erilaisiin elämäntapoihin, elämän ihmeelliseen sykliin, ihmisen “lihaa ja verta” olevaan olemukseen. Traumainformoidun työotteen paradigma- siirtymässä meillä saattaisi olla opittavaa bantu-kielialueilta nousevasta Ubuntu-filosofiasta, jotta ylittämme valtaa pitävän eurosentrisen yksilökeskeisen ekosysteemisesti kestämättömän etiikkamme. (Isobar B, 2021.) Mehän edelleen katsomme länsimaissa kovin yksilökeskeisesti ja kartesiolaisesti: “Ajattelen, siksi olen”.  

Ubuntu-filosofia näkee puolestaan ihmisen siten, että ihminen on toista ihmistä varten. “Olen, koska me olemme”. Sanonta umuntu ngumuntu ngabantu  käännetään, että olen ihminen toisen ihmisen kautta (van de Kerkhof, Maup, 2024). Emme ole erillisiä saaria vaan olemme pikemminkin kuin hermosoluja, jotka ovat yhteydessä toisiin ihmisiin ja koko elämän suureen ihmisten ja erinäisten luontokappaleiden ja universumin verkostoon. Jos joku osa systeemiä voi huonosti, kaikki osat kärsivät. Omalla hyvinvoinnillamme edistämme muiden ihmisten ja luontokappaleiden hyvinvointia.

‍

Ubuntun mukaan ihminen ei voi toteuttaa tai ilmaista todellista itseään riistämällä, pettämällä tai toimimalla epäoikeudenmukaisesti muita kohtaan. Kyky leikkiä, käyttää aistejaan, kuvitella, ajatella, järkeillä, tuottaa teoksia ja hallita ympäristöään ei ole mahdollista ilman toisten läsnäoloa. Ubuntu kuvaa siis solidaarisuutta ihmisten kesken sekä ihmisten ja ei-inhimillisen maailman välillä.

– Lesley Le Grange -  

‍

Ubuntu edustaa uskoa ihmisten väliseen inhimilliseen yhteyteen. Ubuntu on muodonmuutosta aktivoivaa, koska se ylittää ihmiskeskeisen ja ekokeskeisen kahtiajaon. Ubuntun transformatiivinen rakenteita ja toimintatapoja uudistava potentiaali piilee siinä, että se tarjoaa vaihtoehtoisia tulkintoja moniin aikamme keskeisiin haasteisiin, kuten rakenteellisiin ongelmiin, luontokatoon ja epätasa-arvoon (Lsley Le Grange, 2019). Se näyttäisi kannustavan myötätunnosta nousevaan aktivismiin; hyviin tekoihin ja ystävällisyyteen muita luontokappaleita kohtaan.  

Ubuntu vaikuttaa olevan eettisesti kestävää filosofiaa siinäkin mielessä, että se ottaa huomioon ihmisen evolutiivisen lauma-eläin luonteen. Yhteisöllä ja luonnolla on välttämätön rooli itseytemme löytämisessä ja ekosysteemin hyvinvoinnissa. Ubuntu minulle näyttäytyy näin ensitutustumisen jälkeen myös systeemisenä etiikkana: Tulemme entistä tietoisemmiksi tekojemme seuraamuksista, oli sitten kyse yhteisöstä tai muista luontokappaleista. Lisäksi se näyttäisi istuvan varsin hyvin traumainformoituun ajatteluun, koska väkivalta ja trauma rikkovat ihmisen yhteyksiä toisiinsa ja muihin luontokappaleisiin ja Ubuntu puolestaan kuvaa, miten näitä yhteyksiä voidaan avata ja vaalia eettisesti kestävällä tavalla. 

Tiedollista epäoikeudenmukaisuutta, jossa väheksymme “etnofilosofioita”, voidaan pitää väkivaltana. Nykyiset valtaa pitävät ”normaaliuden myytille” ja siirtomaa-ajattelulle rakentuvat länsimaiset, kaiken kaupallistavat ajattelutavat, perustuvat sille, että ihminen on erillinen saari; itsekäs, omaa etua ajatteleva, aggressiivinen ja kilpaileva. Entä jos onkin niin, että olemme luontaisesti myötätuntoisia ja toisiamme kannattelevia, minkä mahdollistaa turvalliset ja myötätuntoiset ihmissuhteet? Tätä ajattelua edustaa sekä kiintymyssuhdeteoria että ubuntu-filosofia.

Afrikkalaisella ympäristöfilosofialla on tärkeitä opetuksia, jotka liittyvät siihen, miten meidän tulisi kohdella toisiamme, eläimiä ja elottomia luontokappaleita. Sitä voidaan myös soveltaa, kun pohdimme sen kaltaisia kysymyksiä kuin miten voisimme toimia yhdessä vastataksemme bioeettisiin globaaleihin haasteisiin, kuten lisääntyviin tartuntatauteihin ja ilmastonmuutokseen. Se, että otamme mukaan afrikkalaista filosofiaa länsimaiseen bioetiikkaan, on ensimmäinen askel kohti globaalimpaa bioetiikka, joka toivottaa tervetulleeksi oivallukset ja vaikutteet kaikista yhteiskunnista ympäri maailmaa.  

‍

Kiintymyssuhdeteoriassa ja ubuntu-filosofiassa on yhtymäkohtia

Kiintymyssuhdetutkijoiden mukaan lapsuuden turvallisen kiintymyksen, tasapainoisen aikuisuuden tunne-elämän sekä vakaiden ja terveiden ihmissuhteiden rakentamisen välillä on yhteyksiä, joille on ominaista hyvä olo turvallisissa läheisyyden kokemuksissa, vähäinen ahdistuneisuus esimerkiksi hylätyksi tullessa sekä kyky hakea tukea muilta ja antaa tukea muille. Ubuntu-filosofian ja turvallisen kiintymyssuhdeteorian välillä onkin monia yhtäläisyyksiä. (Isobor B. 2021.)

Pohjimmiltaan nämä molemmat ideat, vaikka ne tulevatkin eri historiallisista taustoista (toinen kehityspsykologiasta ja toinen afrikkalaisesta filosofiasta ja sovintotyöstä), päätyvät molemmat identtiseen johtopäätökseen: Jotta voimme olla onnellisia ja terveitä ihmisiä, meidän on opittava tuntemaan itseämme sekä maailmaa reagoivien, välittävien, myötäelävien ja merkityksellisten ihmissuhteiden kautta. Ubuntu näyttäisi menevän tässä ajattelussa vielä syvemmälle.

‍

Kuva 2. Turvallisella kiintymyksellä ja Ubuntu-filosofialla on paljon yhtymäkohtia. Turvallisesta kiintymyksestä nousee tavallisesti vahvempi kehoturva ja kyky (itse)myötätuntoon, hyväksyvään läsnäoloon sekä näkökulmien vaihtamisen taitoon. Trauma rikkoo ihmisten välisiä yhteyksiä ihmisten välisen, systeemisen sekä rakenteellisen väkivallan kautta luoden herkästi traumatogeenisiä eli traumaa tuottavia yhteisöllisiä käytäntöjä. Myös työpaikan kiintymyssuhteisiin tulisi kiinnittää huomiota (Kousa, P. 2024).

‍

Kuva 3. Ubuntu-etiikalla on käytännön seurauksia kestävän kehityksen ymmärrykseen ja käytäntöihin. Järjestelmää ohjataan ubuntu-etiikalla monialaisessa yhteistyössä tasavertaisen dialogin hengessä, eettisesti ja oikeudenmukaisesti.  

‍

Traumainformoitu lähestymistapa tavoittelee tietoisuutta kaikenlaisesta väkivallasta, koska vallan väärinkäyttö on tavallisin traumatisoitumista selittävä tekijä. Se rikkoo yhteisöjä ja tuottaa uutta traumaa. Tiedämme, että erilaiset väkivallan muodot lisäksi kietoutuvat systeemisesti toinen toisiinsa, ja siksi meidän on tärkeää tunnistaa niiden eri muotoja. Sekä väkivalta että trauma ovat aikamme suurimpia kokonaisvaltaisen hyvinvointimme uhkia.  

Tässä kaksiosaisessa artikkelissa pyrin korostamaan systeemistä ihmiskuvaa ja paradigmasiirtymää ajatteluun, jossa huomio on ihmisten ja luontokappaleiden välisissä ravitsevissa, väkivallattomissa ja myötäelävissä suhteissa. Nostin kirjoituksessani esiin väkivallan muotoja, joita terveydenhuollossa ei yleensä tiedosteta ja tunnisteta. Systeeminen ja kulttuurinen väkivalta vaikuttavat systeemisesti lähisuhdeväkivallan esiintymiseen. Systeemisessä lähestymistavassa ei etsitä niinkään syyllisiä eri sukupuolista, vaan uusia ratkaisuja kaikilla ekosysteemin tasoilla.  

‍

Lähteet

Bourdieu, Pierre (2003).  "Symbolic violence." Beyond French Feminisms: Debates on Women, Politics, and Culture in France, 1981–2001. New York: Palgrave Macmillan US, 2003

Contandriopoulos, Damien, Natalie Stake-Doucet, and Joanna Schilling. "Fake kindness, caring and symbolic violence." Nursing ethics 31.6 (2024): 1041-1049.

Córdova, T. (1998). v. In C. Trujillo (Ed.), Living Chicana theory (pp. 17-45). Berkeley, CA: Third Woman Press.

Callicott, J. Baird, and Mumford Karen (1997). “Ecological Sustainability as a Conservation Concept.” Conservation Biology 11 (1): 32–40

Gabor Maté ja Daniel Maté (2023), The Myth of Normal, Penquin Random House: UK

Grange, Lesley, (2019), Pluriverse: A Post-Development Dictionary. Toim. A. Kothari, A. Salleh, A. Escobar, F. Demaria ja A. Acosta. Authors upfront ja Tulika, Delhi, 2019. Alkuperäisteos - Lainattu sivustolta Muutosvaihtoehdot.fi/ubuntu/ Haettu 5.12.2024

Huhmarniemi, Raija 2024. Dialogi ja ihmiseksi kasvun ajatus transmodernin maailmankuvan ilmentäjinä. Kasvatuksen historian ENSYklopedia. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura. https://www.kasvhistseura.fi/sites/kasvhistseura.fi/files/transmoderni.pdf (Luettu 1.12.2024)

Isobor Peter, (2021) Connecting perspectives: Attachment and Ubuntu, Widerperspective, https://www.widerperspective.co.uk/post/attachment-and-ubuntu

Jecker, Nancy S. "Ubuntu and Bioethics." Handbook of African Philosophy. Cham: Springer International Publishing, 2023. 161-180.

Kousa Päivi (2024) Työn käyttöjärjestelmänä inhimillinen kiintymys - The human operating system, https://www.ihminenihmiselle.com/uusi-tyoelama/https-www-ihminenihmiselle-com-uusi-tyoelama-https-www-ihmineom-uusi-tyoelama/ Haettu 2.12.2024

van de Kerkhof, Maup (2024) ”I am Because We Are”: Introducing Ubuntu Philosophy, The Collector, https://www.thecollector.com/ubuntu-philosophy-introduction/ 26.11.2024

Muwanga-Zake, J. W. F. (2009). Building bridges across knowledge systems: Ubuntu and participative research paradigms in Bantu communities. Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education, 30(4), 413–426. https://doi.org/10.1080/01596300903237198

Whitaker, Charles (2018), Cultural Humility: An Open Door for Planners to Locate Themselves and Decolonize Plaing Theory, Education and Practice, August 23, Journal of Public Affairs

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin