17.11.2025 Kati Sarvela

Oletko koskaan miettinyt, miksi jotkut toipuvat stressistä nopeammin kuin toiset? Tai miksi jotkin työyhteisöt tuntuvat pyörivän jatkuvasti kaaoksessa?

Perinteinen ongelmanratkaisu on erotellut sosiaaliset suhteet, mielen ja kehon toisistaan, mikä on johtanut palvelujen ja tiedon pirstoutumiseen. Esittelen tässä nyt HLL Teemu Liimataisen kanssa rakentamamme mallin, joka luo uuden, integroidun eli eheyttävän näkökulman kestävään hyvinvointiin.

Traumainformoitu lähestymistapa (TIL) on paradigmasiirtymä, joka ulottuu yksilön hermostosta yhteiskunnan rakenteisiin ja luontosuhteeseemme saakka. Mallimme perustuu interpersoonalliseen neurobiologiaan (IPNB) ja yhdistää holistisen, kehollistuneen ymmärryksen systeemiseen ajatteluun. Sen ytimessä on Itse- ja Kanssasäätelyn Kolmikanta (IKK).

Kolmikanta: Neurobiologinen turvajärjestelmäsi

IKK - neurobiologinen ja hormonaalinen kolmikko (ventraalinen vagus, endokannabinoidijärjestelmä ja oksitosiinijärjestelmä) on elimistön tärkein turvaa ja  homeostasiaa eli sisäistä tasapainoa säätelevä järjestelmä. Sen harmoninen toiminta on kestävän hyvinvoinnin edellytys.

IKK muodostuu kolmesta kehomme elintärkeästä järjestelmästä:

Vagushermo (VVK): Turvaviestin ja prioriteetin asettaja. Stephen Porgesin polyvagaaliteorian mukaan VVK lähettää joko turva- tai hätäviestin. Kun se viestii turvaa, se toimii jarruina sympaattiselle hermostolle (taistele/pakene).

Endokannabinoidijärjestelmä (ECS): Homeostaattinen modulaattori. Tämän järjestelmän nimi juontaa juurensa sanskritin sanasta "ananda", joka tarkoittaa autuutta. ECS on elimistön sisäinen palautesäätelijä, jonka optimaalinen toiminta puskuroi kehoa ylivirittymiseltä, stressiltä  ja lamaantumiselta. Sillä on erittäin merkittävä rooli elimistön homeostaasin, myös hermoston tasapainon, säätelyssä.

Oksitosiinijärjestelmä (OS): Relationaalinen ankkuri. "Rakkaushormoniksi" kutsuttu oksitosiini vapautuu VVK:n turvaviestin seurauksena (esim. myötätuntoisen katsekontaktin ja kosketuksen yhteydessä). Sen tehtävä on lisätä luottamusta, vähentää pelkoa, jarruttaa stressiä  ja vahvistaa entisestään turvaviestiä ja sosiaalista yhteyttä.

‍

Kuva 1. Ventraalisen vaguksen turvaviesti (vagaalinen jarru toimii) vahvistaa vastavuoroisesti IKK:ta  ja tuottaa hyvinvointia. Uhkaavissa tilanteissa VKK:n jarru pettää, ja samalla ECS:n ja OS:n toiminta häiriintyy, mikä näkyy sosiaalisina ongemina ja stressisairauksina.

‍

IKK:n elementit vahvistavat toisiaan positiivisilla palautesilmukoilla: Tämä johtaa taspainoiseen ja miellyttävään olotilaan, joka puolestaan vahvistaa sosiaalisia suhteita, kehoturvaa, elimistön homeostasiaa ja jopa luontoyhteyttä.

Kestävä hyvinvointi on suhde: endosysteemi ja eksosysteemi

Perinteisesti Bronfenbrennerin ekosysteemiteoria käsittelee ulkoisia järjestelmiä (perhe, yhteiskunta). Mallimme tekee tähän radikaalin lisäyksen:

Endosysteemi: Ihmisen sisäinen, neurobiologinen kokonaisjärjestelmä, joka sisältää lukuisia alajärjestelmiä, kuten IKK:n.

Eksosysteemi: Kaikki ulkoiset, sosiaaliset ja rakenteelliset järjestelmät, täydennettynä luonnon yhteisöllä.

Endosysteemin sisällyttäminen malliin korostaa, että ulkoisten järjestelmien luoma turvallisuus tai turvattomuus vaikuttaa suoraan yksilöiden fysiologiaan ja kestävään hyvinvointiin.

Toksinen stressi syntyy, kun pitkittynyt turvattomuus heikentää IKK:n säätelykykyä. Tämä toksinen tila heijastuu välittömästi ulospäin: keholliset selviytymisvasteet (ylivireys, alivireys) sabotoivat kanssasäätelyä. Systeeminen pahoinvointi, kuten kiusaamiskulttuuri tai kaltoinkohtelevat rakenteet, on vain heijastus siitä, että yksilöiden toksinen stressi on siirtynyt organisaatioihin.

‍

Kuva 2. Ihmisen ekosysteemi muodostuu sekä endosysteemistä (ihmisen neurobiologiset järjestelmät) ja eksosysteemistä (sosiaaliset suhteet esim. lähisuhteet, suhteet työyhteisöissä, yhteisöjen väliset suhteet, suhteet instituutioihin,  suhde luontoon yhteisönä). Näiden välistä toimivaa suhdetta tai disorganisaatiota - rikkoutumista - välittää itse- ja kanssasäätelyn kolmikanta (IKK)

‍

Traumainformoitu biopsykososiaalinen paradigmasiirtymä

Traumainformoitu lähestymistapa pyrkii tähän systeemien integraatioon: siihen, että energia ja informaatio virtaavat vapaasti kaikilla tasoilla, sisäisestä neurobiologiasta ulkoisiin suhteisiin.

Avain ei ole niinkään auttaa toista, vaan ymmärtää, että kanssasäätelyssä (eli ravitsevassa ja turvallisessa vuorovaikutuksessa) uudelleenohjelmoimme toistemme IKK:ta. Toisin sanoen fasilitoimme toistemme hyvinvointia. Traumainformoidun lähestymistavan IKK luo eheyttävän sillan eksosysteemin ja endosysteemin välille.

Tämä uusi malli on oivallustyökalu kaikille ihmisosaajille. Kestävää hyvinvointia syntyy siitä, että luomme yhteisöihimme kanssasäätelevän ilmapiirin. Tällöin turvallisuuden kokemuksen ja myötätunnon on mahdollista 'lihallistua' sosiaalisista suhteista kehollista homeostaasia ylläpitäväksi fysiologiaksi ja eläviksi toistemme toipumista edistäviksi käyttäytymismalleiksi.

‍

Lue lisää mallistamme artikkelissa

Traumainformoitu paradigmasiirtymä: Systeemisellä ja
holistisella ajattelulla kohden kestävää hyvinvointia.

Liimatainen, T. & Sarvela, K. (2025). Traumainformoitu paradigmasiirtymä: Systeemisellä ja
holistisella ajattelulla kohden kestävää hyvinvointia.

Kati Sarvela, HLL, hypnoterapeutti, sensomotorinen psykoterapia I ja 2, traumainformoidun työotteen kouluttaja
Teemu Liimatainen, HLL, hypnoterapeutti, traumainformoidun työotteen kouluttaja

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin