Traumainformoidussa lähestymistavassa tunnustetaan ja tunnistetaan rakenteellisen eriarvoisuuden kokonaisvaltaista hyvinvointia vahingoittava vaikutus. Tämän vuoksi lähestymistavassa pyritään vastaamaan erilaisten kulttuuristen ryhmien ja yhteisöjen ainutkertaisiin tarpeisiin.

Traumainformoituna toiminen edellyttää halua kasvattaa omaa kulttuurista herkkyyttä eli kulttuurisensitiivisyyttä. Kulttuurinen herkkyys ja ymmärrys sekä reagointikyky ovat välttämättömiä kuntoutuksen sekä erilaisten hoitojen saatavuuden ja  laadun parantamiseksi. Erityisen tärkeää tämä on erilaisia ylisukupolvisia taakkoja kantaville, haitallisissa ympäristöissä asuville, erilaisia kulttuurisia taustoja omaaville ryhmittymille, perheille ja lapsille. Hyvinvointialueilla on kyettävä luomaan traumainformoituna kulttuurisensitiivisiä ympäristöjä, joilla estämme ihmisryhmien, perheiden  ja lasten lisätraumatisoitumista tai leimaantumista. Sen sijaan pyrimme  vahvistamaan heidän yksilöllistä ja ryhmäidentiteettiään, resilienssiään ja valtaannutamme heitä.

Monikultuurinen mielenlaatu on oikeastaan jatkumo. Se on henkisen, yhteisöllisen kasvun ja demokratian vahvistamisen prosessi. Se edellyttää sitä, että vähemmistöjen edustajille ja osattomuudesta kärsiville kansalaisille tarjotaan sekä turvallista tilaa että sieltä nousevaa rohkeaa tilaa; uskaltaudumme rakentamaan siltoja erilaisten kulttuurien ja alakulttuurien välille. Silloin kun ihmisellä tai ihmisryhmällä on traumataustaa, heidän turvattomuuden kokemuksensa voi olla niin voimakas, että vie aikaa laajentaa turvan ikkunaa sellaiseksi, että hän kykenee rohkeasti kohtaamaan erilaisuuden mukanaan tuomaa epämukavuutta.

Kulttuuriset erot kieltävä ”monokulttuurinen mielenlaatu” heijastaa puuttuvaa kykyä sietää ja ymmärtää kulttuurisia eroja  ryhmittymien arvoissa, uskomuksissa, käsityksissä, tunnereaktioissa ja käyttäytymisessä. Se sisältää tämän vuoksi myös rajallisen kyvyn reagoida niihin asianmukaisesti. Kieltäminen nousee tyypillisesti turvattomuudesta sekä luonnolliista peloista tuntemattomia elämäntapoja kohtaan. Tämä voi johtaa myös aktiiviseen välttämiskäyttäytymiseen. Tällöin viihdytään ja pyritään hakeutumaan vain samanlaisia käytäytymismalleja, uskomuksia ja arvoja omaavien ihmisten pariin. Yksilöt, jotka kieltävät erot, eivät oikeastaan edes kykene näkemään kulttuurisia eroja uskomuksissa ja  käyttäytymisessä "kulttuurisina".

Kieltäjät elävät usein suhteellisen eristyksissä valtavirran yhteiskunnasta. He viihtyvät paremmin omiensa keskuudessa, koska heidän parissansa ei tarvitse mennä epämukavuusalueelle. Valitettavasti joskus traumatisoituneella turva voi löytyä yhteisestä selviytymisvasteesta  (ylivireyteen liittyvät säätelemättömät tunnetilat tai lamaannus). Sitä vastoin kieltäjäryhmien jäsenet, jotka ovat aktiivisemmin mukana suuremmassa, valtavirran yhteiskunnassa, eivät todennäköisesti säilytä pitkään kieltämissuuntautuneisuuttansa, koska heidän on yhä useammin tutustuttava eri kulttuureihin, halusivat tahi eivät.

Polarisaatio on se ilmiö, jota näemme tällä hetkellä valitettavan paljon. Laskeudumme omiin kultuurisiin poteroihimme, olkoon ne sitten uskonnollisia, etnisiä, ideologisia tai muita poteroita. Osallistumme yhteisölliseen keskustelukulttuuriin ja toimintaan, joissa on aina “me vastaan he”.  Luomme toisien ryhmien jäsenistä stereotyyppisiä kuvia, joihin lokeroimme "ne toiset". Polarisaatiossa mukana joskus “käännynäisiä”, henkilöitä, jotka hyppäävät toiseen, paremmaksi  tai turvallisemmaksi katsomaansa, uuteen poteroon. Kun organisaatiossa on polarisaation kyllästämä ilmapiiri, marginaalisen ryhmän edustaja kokee olonsa siellä hyvin epämukavaksi.

Vähättely edustaa jatkumossa siirtymää monokultuurisesta mielenlaadusta monikultuuriseen mielenlaatuun. Se on eräänlainen välitila. Erot tunnistetaan, mutta niitä vähätellään. Eipähän niillä eroilla ole merkitystä, kun pohjimmiltamme olemme kaikki jumalan luomia samanlaisia ihmisiä. Käyttäytymisnormeja ja toimintamalleja määritellään kuitenkin organisaatiossa oman valtakulttuurin mittapuilla.

Hyväksyminen ja sopeutuminen edustavat kulttuurienvälisiä, globaaleja, ajattelumalleja. Hyväksymisorientaation omaavat yksilöt ovat kulttuurisensitiivisiä. He tunnistavat ja tiedostavat oman sekä muiden kulttuurien välillä ilmeneviä yhteisiä ominaispiirteitä ja kulttuurieroja. Kultuurisensitiivisinä ollaan uteliaita on oppimaan, mikä kulttuurinen käyttäytymismalli voisi olla järkevä organisaation eri toiminnoissa ja -strategioissa.

Sekä hyväksymis- ja sopeutumisorientaatio edellyttävät kykyä itsereflektioon. On siis osattava kyseenalaistaa  omia kulttuurisia uskomuksia sekä kyettävä vaihtamaan tarvittasessa omia opittuja, automatisoituneita, kulttuurisia toiminta- ja käyttäytymismalleja.

Vaikka hyväksymisrientaation omaavat ihmiset ovat uteliaita, he eivät pysty aina sopeutumaan asianmukaisesti kulttuurieroihin. Hyväksymiseen suuntautunut henkilö voi joutua tekemään eettisiä tai moraalisia päätöksiä erilaisten kulttuuriryhmien välillä, mikä voi tuottaa heissä ahdistusta. Työntekijä omaa syvemmän ymmärryksen kulttuurieroista, mutta hän kamppailee kädettömänä eettisten kysymysten keskellä. Kun hyväksymisorientaatio on läsnä organisaatioissa ja oppilaitoksissa, vähemmistöjä edustavat henkilöt kokevat yleensä tulevansa jo ymmärretyiksi.

Sopeutumisorientaation omaavilla henkilöillä on kyky sekä kulttuurisen näkökulman vaihtoon että taitoja muuttaa käyttäytymiskoodia autenttisilla ja kulttuurisesti sopivilla tavoilla. Tämä mahdollistaa syvän kulttuurisillan muodostamisen eritaustaisten ihmisten välille. Heillä on hedelmällinen kulttuuristen viitekehysten ja käytäntöjen valikoima, joiden avulla he avaavat yhteyksiä.

Organisaatioissa voi syntyä ongelmia, kun monokulttuuriseen organisaatioon tulee monikultuurisen miellelaadun omaava henkilö. Tämä voi johtaa konflikteihin. Kun työpaikalla vallitsee hyväksymis- tai sopeutumisorientaatiolla kyllästetty ilmapiiri, työntekijöillä on kultuurisensitiivisyttä ja he arvostavat kulttuurien monimuotoisuutta. He tarjoavat tilaa avoimelle dialogille ja yhdessä oppimisille.

#monikulttuurisuus #monokulttuurisuus #traumainformoitu #traumatietoinen

Lähteet

IDI. (2023). Intercultural Development Inventory (IDI). Verkkosivu. The University of Tennesee.

https://oed.utk.edu/intercultural-development-inventory-idi/

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.