”Minulla oli tapana poistua joka työvuoroni jälkeen vihaisena tai tuhraantuneena. Päivittäin kohtasin potilaita, jotka eivät olleet halukkaita auttamaan itseään tai syyttelivät muita omista ongelmistaan. Lisäksi tunsin häpeää ja syyllisyyttä usein siitä, että olin töykeä tai inhottava  potilasta kohtaan. Aloin vähitellen kokea, etten ole riittävän hyvä hoitoalalle. Toisinaan puolestaan selittelin järjellä omaa toimintaani syyttelemällä potilaita."

"Minulla ei käynyt edes mielessäni, että käyttäytymiseni nousi selviytymisvasteen tuottamasta toksisesta stressistä. Elin pitkään todellisuudessa, jossa luulin, että minussa itsessäni oli jotain vikaa, tai mikä pahempi, syyttelin potilaita omasta pahasta olostani. Minulla on nyt työkaluja ja kykyä itsesäätelyyn suhteessa stressiini ja huomaan olevani selvästi vähemmän vihainen ja turhautunut. Mikä parasta olen löytänyt jälleen iloa työhöni.”

Lukuisat  ammattilaiset joutuvat elämään traumalähtöisesti toimivassa systeemissä, jossa rakenteellinen väkivalta estää tiettyjen ihmisten tarpeiden tyydyttämisen, mikä purkautuu sekä palvelunkäyttäjien että ammattilaisten toksisena stressinä. Ilman traumaymmärrystä ja itsesäätelytaitoja tämä voi olla tosi kuormittavaa.

Tämä on eräs tärkeä syy, miksi ihmisosaajat tarvitsevat traumatietoisuutta. Rakenteellinen väkivalta kanavoituu ilman traumatietoisuutta, itsesäätelytaitoja ja resilienssin vahvistamista yksilötason reaktiiviseksi käyttäytymiseksi. Rakenteellinen väkivalta ja suora väkivalta voivat kietoutua salakavalasti toisiinsa.

Väkivallan ja trauman välissä on vaarallinen hiljaisuus, joka voimistaa trauman vaikutusta. Kun väkivallasta ja traumasta ei puhuta, ja toksinen stressi jää sanattomaksi ja todistamatta,  se valitettavan usei purkaantuu reaktiiviseksi käyttäytymiseksi sekä  väkivallaksi itseä ja muita kohtaan. Hiljaisuus ruokkii väkivallan kierrettä. Traumainformoidulla positiivisella pedagogiikalla pyritään vahvistamaan lempeällä tavalla itsesäätelytaitoja ja traumatietoisuutta, jotta emme ruoki vaarallista hiljaisuutta.

#väkivalta #trauma #hoitotyö #toksinenstressi #rakenteellinenväkivalta #itsesäätely

Lähteet

Phillips, S. B. (2015). Together: A Couple´s Guide to Coping with Trauma and Post-traumatic Stress. New Harbinger Publications.

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.