Traumatisoitumista on monenmuotoista. On historiallista traumaa, petostraumaa, yksilöllistä traumaa kollektiivista traumaa. Jotkut tutkijat kirjoittavat epistemisestä traumasta.

‍

Episteminen epäoikeudenmukaisuus sisältää toisten  maailmankuvinen  ”poissulkemisen” ja  ”hiljentämisen”. Se voi sisältää vaikka systemaattista oman aseman ja (tieteellisen) maailmankuvan yliarvostamista sekä toisten perinteiden aliarvostamista vuorovaikutuskäytännöissä. Se voi näyttäytyä epäoikeudenmukaisuutena auktoriteettien valitsemisessa sekä aiheettomana epäluottamuksen luomisena toisia maailmankuvia kohtaan. Arjessa episteminen oikeudenmukaisuus voi näyttäytyä niinkin, että luomme nopeasti kuvan henkilöstä lyhyeen ja puutelliseen historiaan perustuen, stereotyyppisiin ennakkokäsityksiimme nojautuen. "Tiedämme" millaisia ovat päihteidenkäyttäjät, romaanit, perussuomalaiset, vihervasemmistohörhöt ja laitamme heidät kaikki samaan muottiin.

Traumainformoitu lähestymistapa kannustaa meitä rakentamaan hyvinvointialueilla epistemisesti oikeudenmukaista erilaisten maailmankuvien, turvallista, vakauttavaa ja vaikuttavaa, järjestelmää. Se edellyttää inkluusiota, intersektionaalisuutta, rakenteiden läpinäkyvyyttä sekä ammattilaisilta somaattista eli kehotietoisuutta ja jatkuvaa itsereflektiota.

Akateemisissa piireissä vallitsee länsimaiselle ajattelulle rakentuva meritokratia (esim. CV:n pituudella kilpailu ja vallan keskittäminen asiantuntijoille tämän perusteella), jonka tarpeellisuutta ja reiluutta voi perustellusti kyseenalaistaa. Akateemiset kilpailu-, valinta- ja rekrytointiprosessit valitettavan usein ylläpitävät ja heijastavat, toistuvat ja vahvistavat epätervettä, länsimaista, suorittamis- ja kilpailukulttuuria sekä sosiaalista eriarvoisuutta. Puhutaan jopa epistemisestä väkivallasta , jopa "tiedon katoamisesta" länsimaisten, valtaa pitävien, käytäntöjen hyväksi.

_{Gina Stinnet} kirjoittaa väitöskirjassaan ”epistemisestä traumasta”, jossa ihmisen minuus katoaa: Hän ei uskalla ilmaista todellisia mielipiteitään, vaan järjestelmä alkaa hiljentämään systemaattisesti lapsen ja nuoren äänen. Ihminen vieraantuu itsestään ja omaksuu länsimaisen valtaapitävän narratiivin. Kun ihminen järjestelmällisesti vainnetaan, saadaan uskomaan, että hänen oma kokemuksensa todellisuudesta ei ole oikea, he vieraantuvat itsestään, ympäristöstään ja kadottavat kykynsä ilmaista itseään.

Aikamme haastaa meitä epistemisesti oikeudenmukaiseen ajatteluun jossa ylitämme modernin, länsimaisen, valtaa pitävän narratiivin, mutta myös postmodernin ”kaikki käy” -mentaliteetin, joka voi tapahtua esimerkiksi transmodernin integraalin ajattelun  (Dunstall, Dori, 2009)  kautta. Voimme yhdistä eri tieteistä nousevan hyvän realiteettitajun, erilaisista maailmankuvista ja soomasta eli kehoruumiista (Sanna Bäckvall) nousevan viisauden.

Kokonaisvaltainen ekososiaalinen viisaus nousee traumainformoidussa lähestymistavassa juuri kehoturvasta ja kyvystä tunnistaa kehotuntua (Gendlin, E , 1981) ja sen viestejä. Näitä puolestaan vahvistaa turvalliset, myötäelävät, lapsen tunteita peilaavat  lähisuhteet. Traumatisoituneen maailmankuvan vääristymät voivat korjaantuu turvallisessa ekososiaalisessa ympäristössä, joka voi muodostua sekä ammattilaisista, läheisistä ja vertaisista. kehotuntua voidaan vahvistaa monin tavoin, restoratiivisin ja traumainformoiduin käytännöin. Viisaus nousee erilaisten tiedollisten perinteiden synteesistä.

Erityisesti ekofeminismit ovat tuoneet esille, kuinka voimakkaasti käsityksemme minuudesta muovaavat ekologista ympäristöämme. Ekologinen elämäntapa vaatii ihmisluonnonsuojelua. Kehoruumiimme voi olla suuri viisauden lähde ja kehittämällä kehotuntuamme ja tunteittemme sanoittamista  saatamme löytää myös uusia luovia yhteyksiä asioiden välille, jotka saattavat näennäisesti näyttää toisistaan irrallisilta.

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.