Susanna Jussila, Kati Sarvela & Piia Sumupuu

14.9.2026

‍

Olemme viime aikoina seuranneet järkyttyneinä järjestöjen tilanteen kehitystä Suomessa. Tämä tyly, mielivaltaiselta tuntuva saksiminen nostattaa meissä ihmisosaajissa monenlaisia tunteita, kuten pelkoa ja vihaa. Näyttää siltä, että jopa 40 % sosiaali- ja terveysjärjestöistä joutuu lopettamaan toimintansa. Kun järjestöiltä leikataan, toimintoja loppuu, ja näin ennestään huonossa asemassa olevien terveys ja hyvinvointi on uhattuna. Kun työntekijöitä vähennetään, valitettavasti samalla heidän vuosikymmenien aikana rakentamansa osaaminen ja kokemustieto uhkaavat kadota.

Kansalaisyhteiskuntamme peruskivien murentaminen

Näettekö saman kuin me? Parhaillaan tehtävät poliittiset päätökset keskittävät valtaa ja rapauttavat pohjoismaisen yhteiskuntamme perustaa: vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa. Monet meistä ruohonjuuritasolla toimivista ymmärtävät, että kysymys on päättäjien:

1. Suuresta tietämättömyydestä ja systeemisen ymmärryksen puutteesta. Päättäjät eivät näytä mitenkään hahmottavan hyvinvoinnin ja terveyden arkkitehtuuria: Millainen hinta näistä nyt sovituista “säästöistä” tulevaisuudessa maksetaan?  
2. Suomalaisen ruohonjuuritason valtavan osaamisen ja marginalisoitujen ihmisryhmien kokemusten mitätöinnistä – siis tiedollisesta väkivallasta. Kentällä olevaa hyvinvointia ja terveyttä edistävää, sairastavuutta ennaltaehkäisevää sekä kuntouttavaa kokemustietoa ja toimintaa ei arvosteta.
3. Alistavasta ja kontrolloivasta vallan väärinkäytöstä. Päätöksiä tehdään kuulematta niitä ihmisiä ja yhteisöjä, joiden elämään niiden seuraukset suoraan kohdistuvat, ja samalla heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan elämäänsä kavennetaan.
4. Tahallisesta tai tahattomasta kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten pudottamisesta turvaverkkojen ulkopuolelle.
5. Myötätunnon vajeesta, joka mielestämme on vakavampaa kuin budjettivaje.
   
   

Ideoita piraattihoivasta?

Kun luottamus kansanterveyttä aidosti edistävään päätöksentekoon romuttuu, meillä on onneksi vaihtoehtoja. Haluamme tässä yhteydessä nostaa esiin niin kutsutun piraattihoivan (Pirate Care). Se on alun perin kansainvälinen verkosto, tutkimushanke ja yhteiskunnallinen liike, joka käsittelee hoiva- ja terveyspalveluiden kriisiä nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa. Hanke ja liike ovat syntyneet vastauksena sosiaalisesti eriarvoistavaan tilanteeseen, jossa julkisia sote-palveluita on ajettu alas, leikattu tai markkinaehtoistettu, samalla kun haavoitettujen ihmisryhmien kuten vähemmistöjen ja vähävaraisten pääsyä palveluiden piiriin on vaikeutettu tai rajoitettu lainsäädännöllä. 

Tämä lause saattaa avata lukijalle ymmärrystä siitä, mistä on kysymys:

”Vaikka järjestelmä sanoo ei, voin silti...”

Pyörittele hetki lausetta mielessäsi. Saattaa olla, että oivallat saman kuin me: sen ajatuksessa on jotain merkityksellistä – juuri tähän meidän aikaamme sopivaa. Kun vallankäyttäjät käyttävät valtaansa ennestään hyväosaisten ihmisten asemaa vahvistaen ja murtaen yhteiskunnan kantavia rakenteita, meidän ei tarvitse lamaantua tai jäädä toimettomina odottamaan. Voimme lähteä rakentamaan aktiivisesti myötätuntoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ruohonjuuritasolta käsin.

Pirate Care lähtee ajatuksesta, että ihmiset järjestäytyvät, jakavat resursseja ja tietoa, auttavat toisiaan ja rakentavat uusia tapoja toimia yhdessä sekä pitävät huolta toisistaan. Suomessa ruohonjuuritasolla on nimittäin valtava määrä suurisydämisiä kansalaisia, myös ammattilaisia, ja kokemusperäistä tietoa suomalaisten kansanterveyden edistämiseen. Jos päättäjät eivät koe tarpeelliseksi ajaa kaikkien suomalaisten hyvinvointia, niin me voimme ottaa ohjaksia yhä enemmän omiin käsiimme. 

Kun siis päättäjät sanovat ei, se ei tarkoita, että meidänkin pitäisi sanoa ei. Jos päätökset ovat kovia, meidän ei tarvitse kovettua. Jos järjestöjen toimintamahdollisuuksia kavennetaan, meidän ei tarvitse vetäytyä omiin poteroihimme puolustamaan vain omaa etuamme. 

Kun meitä yritetään ajaa kilpailemaan samoista vähenevistä euroista, meidän ei tarvitse suostua näkemään toisiamme kilpailijoina. Voimme tehdä juuri päinvastoin: etsiä toisemme ja nähdä toisemme yhteistyökumppaneina. Voimme omalla toiminnalla edistää välittävää, demokraattista ja kestävää palveluiden arkkitehtuuria, joka yhdistää välittämisen etiikan, kestävän kehityksen ja osallistavan demokratian periaatteet.

‍

Äänekäs ja näkyvä kumppanuudessa tehty yhteistyö

Pidetään kaikki yhdessä ääntä siitä, mitä järjestöjen alasajosta seuraa sinulle, minulle, naapureille, lapsille, perheille ja muille yhteisöille. Puolustetaan järjestöjä, palveluja ja kaikkien kansalaisten oikeuksia. Vaaditaan päättäjiä vastuuseen moraalittomien päätösten seurauksista. Otetaan joukkovoima käyttöön.

Kansanterveystutkimus kertoo meille, että mitä sosiaalisesti oikeudenmukaisempi yhteiskunta on, sitä kustannustehokkaampia sen palvelut ovat. Emme suostu tähän palveluiden eriarvoistumiseen pelkästään moraalisista syistä, vaan haluamme rakentaa kustannustehokasta hyvinvointi- ja terveysjärjestelmää.

Meillä ruohonjuuritasolla on valtavasti pääomaa, joka ei näy yhdessäkään tilinpäätöksessä. Mitä tapahtuisi, jos alkaisimme katsoa tätä kaikkea omaa osaamistamme ja taitojamme yhteisenä kollektiivisena voimavarana – jakaen osaamista, koulutuksia, verkostoja ja tietoa toisillemme? Rakennetaan yhdessä sellaista neljännen sektorin kumppanuustoimintaa, mihin emme yksittäisinä ihmisinä ja yhteisöinä pysty.

Ei siksi, että yhteiskunta pääsisi halvemmalla tai voisi vetäytyä vastuustaan, vaan siksi, että meistä tulee sydämen viisaudellamme, kokemuksellamme ja teoriaosaamisellamme yhdessä vahvempia ja vaikeammin ohitettavia. Tällainen aktivismi nousee ihmisistä, jotka toimivat vakaudesta, turvasta ja myötätunnosta käsin. 

Emme siis alistu "hajota ja hallitse" -politiikkaan, vaan luomme uudenlaista yhteistoimintaa ja aktivismia, joka rakentuu toivolle ja tavoittelee  oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta meille kaikille. 

Pirate Care -hengessä kysymys voisikin olla: Ei mitä minulla on – vaan mitä meillä on yhdessä? 

Kiinostuitko? Ilmoita meille osoitteeseen iloajatoivoa@gmail.com, jos sinua kiinnostaa osallistua kumppanuudessa tapahtuvaan etätapaamiseen, jossa yhdessä pohdimme, kuinka voisimme lähteä edistämään piraattihoivaa Suomessa.

‍

Kirjoittajat

Susanna Jussila, väitöskirjatutkija (YTM, FM)

Kati Sarvela, HLL, traumakouluttaja, terapeutti

Piia Sumupuu, kouluttaja, taideterapeutti, yhteisöpedagogi (AMK)

Saat kirjoittajiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

‍

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin