STRESSIIN, työuupumukseen ja sijaistraumatisoitumiseen liittyvät ilmiöt ovat akuutti ongelma tänä päivänä terveydenhuollossa - erityisesti julkisella sektorilla. Sama pätee tietty myös esimerkiksi kasvatukseen ja sosiaalitoimeen. Äskettäinen pandemia ja jatkuva resurssien vähentäminen ovat voimistaneet työntekijöiden loppuunpalamisen ennätyslukemille.

Lääkärit, hoitajat ja potilaat ovat keskellä uutta kollektiivisen työperäisen trauman dynamiikkaa. Terveydenhuollossa toimivat ammattilaiset kokevat saman stressaavan todellisuuden kuin heidän potilaansa, perheensä ja muu tukijärjestelmänsä. Ammattilaisten keskinäiset henkilökohtaiset rajat herkästi hämärtyvät stressin vuoksi, mikä johtaa puolustusmekanismien eli defenssien pettämiseen, ihmissuhteiden rikkoutumiseen ja kohonneeseen psykologiseen haavoittuvuuteen. Tämä puolestaan voi johtaa joskus vakaviin mielenterveysongelmiin, koko yhteisön kollektiiviseen työperäiseen traumatisoitumiseen ja moniin sen mukanaan tuomiin lieveilmiöihin kuten työpaikkakiusaamisen ja lisääntyneisiin irtisanomisiin.

Toksisen eli haitallisen stressin mukana vaarantuu laadukkaan hoidon nelimaaliperiaatteet (kts. kuva), jotka ovat tällä hetkellä täydellisesti uhattuna muutenkin, erityisesti julkisella puolella. Näemme erityisesti julkisella puolella lisääntyneen työvoiman vaihtuvuuden, henkilöstöpulan, resurssipulan ja ammattilaisten hyvinvointiin kohdistuvan välinpitämättömyyden. Ne laastarit, jolla ongelmia on yritetty korjata, syventävät entisestään hoitojärjestelmän ongelmia. Nostaisiin näistä esiin erityisesti keikkalääkärikulttuuriin.

Kun katsomme laadukkaan hoidon nelimaaliperiaatteita, keikkalääkärikulttuuri loukkaa kaikkia sen periaatteita. Käytäntö rikkoo henkilöstön hyvinvointia ja eheyttä, asettamalla työntekijöitä palkkiojärjestelmässä eriarvoiseen asemaan. Naapurihuoneessa keikkalääkäri tahkoaa 3-5 kertaisia palkkioita verrattuna virkalääkäriin. Kansanterveydellisesti ajatellen olisi ensiarvoisen tärkeää panostaa ennaltaehkäisevään kultuuriin, mikä edellyttää pitkäjännitteistä monialaista yhteistyötä. Keikkalääkäri kulttuuri syö tätäkin mahdollisuutta lyhytaikaisten työsuhteiden kautta, samoilla periaatteilla kuin se tuhoaa kolmatta periaatetta, potilaskokemuksien parantamista. Nehän edellyttävät turvallisia pitkäaikaisia hoitosuhteita perusterveydenhuollossa. Se, että keikkalääkärikulttuuri rikkoo myös neljättä laadukkaan hoidon periaatetta  on myös päivän selvä: Keikkalääkärikulttuuri lisää kustannuksia - ei pelkästään siksi, että lääkäreiden palkkiot ovat tällöin kestämättömiä, vaan myös siksi, että pitkällä tähtäimellä tämä eettisesti erittöin kyseenalainen toimintamalli rapauttaa järjestelmää, pirstomalla työyhteisöjä ja rakenteita, mikä entisestään vaikeuttaa monialaista yhteistyötä ja ennaltaehkäisevään kulttuurin siirtymistä.

Työyhteisön hyvinvoinnin vahvistamiseksi meidän tulee pyrkiä luomaan työpaikkoja, joissa ihmiset viihtyvät, jotta työntekijöiden vaihtuvuus vähenisi. Tämä edellyttää erityisesti kriisiaikojen keskellä panostamista laatusuhteisiin ja traumainformoituun positiiviseen kasvatukseen. Traumatietoista, voimavaralähtöistä ja myötätuntoon perustuvaa systeemistä lähestymistapaa on vahvistettava kaikilla ihmistyön sektoreilla.

Meillä on olemassa kaikki tietotaito jälkitraumaattisen kasvun, sijaiskasvun ja sijaisresilienssin vahvistamiseen. Kysymys on vain siitä, haluammeko jatkaa vanhaan suuntaan vai inhimillistämmekö julkisen terveydenhuoltomme ja muut ihmispalvelut laadukkaiksi, osoittamalla todellista myötätuntoa ja arvostusta siellä edelleen toimivia ammattilaisia kohtaan. Julkisen puolen ongelmat ovat seurausta huonoista poliittisista päätöksistä. On surullista nähdä, kuinka olemme tuhonneet järjestelmää eettisesti kestämättömällä poliittisilla päätöksillä.

#traumainformoitu #traumatietoinen #terveydenhuolto #keikkalääkäri

Lähteet

Bodenheimer T, Sinsky C. From triple to quadruple aim: care of the patient requires care of the provider. Ann Fam Med. 2014 Nov-Dec;12(6):573-6.

Fink-Samnick, Ellen. "Collective occupational trauma, health care quality, and trauma-informed leadership: Intersections and implications." Professional Case Management 27.3 (2022): 107-123.

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.