‍

Viime aikona minua on pohdituttanut demokratian, resilienssin ja trauman välinen suhde. Traumat eivät siis vaikuta vain hyvinvointiin ja oppimiseen, vaan niillä on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Seuraavassa peilaan ymmärrystäni näiden käsitteiden välisestä suhteesta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että demokratia on uhattuna joka puolella maailmaa, ja siksi meidän on otettava kaikki keinot käyttöön sen puolustamisessa. Ajattelen, että traumainformoitu lähestymistapa voisi olla eräs mahdollinen keino resilientin demokratian vahvistamiseen. Toki lukuisia muitakin lähestymistapoja on.

Traagiset yhteiskunnalliset tapahtumat tai pitkäaikaiset kriisit, kuten sodat ja pandemiat,  voivat horjuttaa luottamusta hallintoon ja instituutioihin, mikä saattaa heikentää demokratian toimivuutta. Juuri näinä aikoina tarvitsemme traumainformoidun lähestymistavan kaltaista toimintaa. Sodissa traumatisoituneet kansalaiset siirtävät  omaa traumaansa perheisiinsä, mikä näkyy esimerkiksi riippuvuuksina ja perheväkivaltana. Yhteisön jäsenet saattavat pandemian kaltaisten  kriisien  aikana ja niiden jälkeen tuntea suurta kärsimystä, turvattomuutta ja pettymystä, mikä voi johtaa monenlaiseen traumaperäiseen oireiluun. Politiikassa se voi näkyä rakenteellisen väkivallan lisäksi äänestyspassiivisuutena tai äärimmäisissä tapauksissa jopa radikalisoitumisena.

Resilienssi ja trauma vaikuttavat kaikilla tasoilla

Resilienssi viittaa yksilön, yhteisön, yhteiskunnan, mutta  myös demokratian  kykyyn selviytyä ja sopeutua muutoksiin sekä toipua kriiseistä. Demokratiahan itse puolestaan liittyy päätöksentekoon ja osallisuuteen, kansan tahdon toteutumiseen yhteiskunnassa. Autokratiaa voidaan pitää sen vastakohtana. Siinä  siirrytään harvainvaltaan: valta keskitetään yhdelle ihmisille tai ryhmittymälle.

Demokratian puolustamiseksi meidän tulee vahvistaa resilienssiä kaikkilla olemisen tasoilla (yksilöt, perheet, organisaatiot ja muut yhteisöt, instituutiot, kansakuntien välinen resilienssi) . Yhteisöresilienssi voi vahvistua, kun demokraattiset instituutiot ja osallistumismahdollisuudet tukevat yhteisön valmiuksia käsitellä vaikeita tilanteita ja tehdä päätöksiä yhteistoiminnallisesti.

Vahva resilienssi vaatii tiettyjä valmiuksia kaikilla tasoilla, joita nimenomaan traumainformoidussa lähestymistavassa pyritään vahvistamaan, koska toksinen stressi heikentää sitä.  Vahva yksilö- ja yhteisöresilienssi puolestaan voi systeemisesti edistää demokratiaa, kun riittävät valmiudet omaavat yhteisön jäsenet saavat olla, ja tuntevat olevansa, osa yhteiskunnallisia ratkaisuja. He pystyvät yhdessä dialogisesti vaikuttamaan päätöksentekoon.

Aivan samoin kuin resilienssi, myös trauma on laaja käsite, joka vaikuttaa kaikilla yhteiskunnallisilla tasoilla yksilöistä kansainväliseen politiikkaan. Trauma on huomattavan paljon laajempi käsite, kun kansalaiset sen usein mieltävät. Harva ihminen meistä selviää elämästä haavoittumatta.

Trauman tuottamalla toksisella stressillä on surullisia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia seuraamuksia: Se murentaa yksilöiden mieliä, rikkoo eri ryhmien välisiä suhteita sekä yhteiskuntarauhaa. Kollektiivinen trauman kertymä lisää vastakkainasettelua, polarisaatiota. Se vie kansalaisilta kyvyn tehdä rakentavaa yhteistyötä. Traumatietoiset, kaikilla tasoilla tapahtuvat resilienssiä vahvistavat  lähestymistavat,  voivat puolestaan olla sen vastalääkettä: Ne mahdollistavat vakauden, osallisuuden ja  demokratian vahvistumisen.

Traumainformoidulla lähestymistavalla vahvistetaan valmiuksia resilienttiin demokratiaan

Eri kansanryhmillä voi olla aiheellistakin kaunaa historiallisista vääryyksistä, ja näin ne voivat synnyttää vihaa, katkeruutta ja vastakkainasettelua eri ryhmien välille. Osa kansalaisia kykenee sosiaalisella tuella, henkilökohtaisilla resursseillaan ja valmiuksillaan käsittelemään tapahtuneen haavoittavat kokemukset. Toiset saattavat olla tässä suhteessa heikommassa  asemassa, ihan vain  huonompien lähtökuoppiensa vuoksi,  vaikkapa ylisukupolvisten taakkojen, vähäisen sosiaalisen tuen, koulutuksen tai vaarattomuudesta nousevan jatkuvan toksisen stressin vuoksi.

Sekä yksilöllinen (erityisesti päättäjien käsittelemätön trauma), perheiden, työpaikkojen, insituutioiden ja yhteiskunnan rakenteisiin kertynyt toksinen stressi voi  rapauttaa systeemisesti demokratiaa. Ne vaikuttavat päätöksentekojärjestelmään levitessään varjosysteemeinä. Niillä viitataan politiikassa hallinnon sisäisiin rakenteisiin ja toimintoihin,  jotka toimivat epävirallisesti tai piilossa viralliselta hallinnolta ja päätöksenteolta. Nämä varjosysteemit voivat olla esimerkiksi epävirallisia viestintäkanavia, ”hyvä sisarpiirejä”; piilossa pidettäviä päätöksentekoprosesseja tai valtasuhteita, joita ei ole virallisesti tunnistettu ja tunnustettu. Ne voivat  kuitenkin vaikuttaa vahvasti hallinnollisten rakenteiden toimintaan, päätöksentekoon  ja toimintakulttuuriin, rapauttaen demokratiaa.

Kun siis yksilöiden traumoista noseva toksinen stressi voi kertyä yhteisöihin ja muuttua traumalähtöisesti toiminnaksi ja rakenteelliseksi väkivallaksi,  traumalähtöisesti toimiva autokraattinen organisaatio ja hallinto saaattavat puolestaan traumatisoida eri ihmisryhmiä ja yksittäisiä kansalaisiaan. Kysymys on systeemisestä ilmiöstä, jonka ratkaisuun tarvitaan siksi myös systeemiälyä, jota esimerkiksi traumainformoitu lähestymistapa voi tukea.

Toisaalta henkilöt ja ryhmittymät, jotka ovat valmiuksiinsa pohjautuen selvittäneet omat sudenkuoppansa riittävässä määrin eli nk.  traumaselviytyjät voivat myös vahvistaa systeemisesti yhteisöjen resilienssiä ja samalla myös resilienttiä demokratiaa.  He voivat vahvistaa yhteistä tahtotilaa ja valmiuksia resilienssin vahvistumiselle. Tämä  voi parhaimmillaan myös vahvistaa ja  johtaa entistä resilientinpään demokratiaan.  

Traumainformoitu lähestymistapa tavoittelee kaikilla yhteiskunnan tasoilla tapahtuvaa traumatietoisuuden vahvistumista, demokratiaa vahvistavien valmiuksien tiedollista ja kokemuksellista oppimista, sekä korjaavia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia. Näin kykenemme tuntemaan myötätuntoa toisiamme kohtaan  ja kokemaan yhteisen ihmisyytemme ja solidaarisuutemme toinen toisiamme kohtaan. Niiden voimalla voimme rakentaa resilienttiä demokratia.

Yhteenveto

Yhteenvetona riippuu siis tilanteesta ja kansalaisten olemassa olevasta traumataakasta, kansalaisten valmiuksista  ja resilienssivarannosta, miten trauma, erilaiset haavoittavat tekijät,  vaikuttavat demokratian tilaan. Traumat voivat periytyä ylisukupolvisesti mutta näin voin tehdä onneksi myös ylisukupolvinen viisaus ja resilienssi. Traumainformoitu lähestymistapa pyrkii edistämään vakautta, vahvistamaan resilienssiä ja tukee kaikkia selviytymään vaikeista tilanteista vahvoina ja yhtenäisenä.

Mitä ajatuksia sinulla on resilientistä demokratiasta?

#demokratia #resilienssi #traumainformoitu #

‍

Lähteet

Wolfgang Merkelin luento YouTube The Errosion of Democraty and Democratic Resilience https://youtu.be/g74PIb7ByYU

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.