2. MYÖTÄTUNNON KULTTUURI

Lääkäri ja myötätuntotutkija Stephen Trzeciak tuo esille sen, että tämän hetkinen terveydenhuolto on synnyttänyt uuden kansanterveysongelman: lääkärit eivät ole riittävästi kasvokkain potilaidensa kanssa vaan tuijottavat liikaa tietokonetta. Se heikentää vääjäämättä työn laatua. Tämä näyttää pätevän myös monilla muilla aloilla:  rengistämme – tekniikasta – on kasvanut talon isäntä. Haasteemme on vahvistaa sellaista toimintakulttuuria, jossa myötäelävä kohtaaminen toteutuu sekä suhteissa palvelunkäyttäjiin että henkilökunnan jäsenten välillä. Tällä voimme tervehdyttää organisaatioiden ja muiden yhteisöjen ilmapiiriä. Trzeciakin mukaan tällaisissa organisaatioissa potilaskokemukset ovat parempia, potilaat sitoutuvat paremmin hoitoihin ja organisaatiot tuottavat kustannustehokkaammin palveluita. Myötätuntoiset lääkärit näyttävät myös määräävän Trzeciakin mukaan vähemmän turhia tutkimuksia.

Palvelunkäyttäjään kohdistuva ystävällisyys, ammattilaisen empatia, huomion kiinnittäminen potilaan tarpeisiin ja siihen, että hänet kohdataan aina arvokkaana ihmisenä, ovat tärkeitä myötätunnon osatekijöitä. Ne yhdessä näyttävät sekä lievittävän kipua ja nopeuttavan akuuteista sairauksista paranemista että auttavan kroonisten sairauksien ylläpitohoidossa vähentäen myös potilaiden ahdistusta. Myötätunnon positiivinen voima näkyy myös muilla ihmistyön aloilla. Ammattilaisten välittämä myötätunto vähentää ammattilaisen riskiä työuupumukselle, mikä on äärimmäisen tärkeää näinä aikoina, kun kasvatus-, sosiaali ja terveydenhuollossa vallitsee jatkuva resurssipula. Myötätunto vaikuttaa edullisesti kaikkien osapuolten neurobiologiaan, kuten sydämen rytmiin sekä integroivasti aivojen toimintaan.

Sydämen rytmiin vaikuttaminen tapahtuu nimenomaan vagaalisen eli kiertäjähermon jarrun kautta. Kun kehomme rauhoittuu, myötätunnon on mahdollista kehkeytyä riittävästä tyyneydestämme käsin. Stephen Porgesin mukaan ihmiset ovat tuhansia vuosia harjoittaneet ”vagushermoharjoituksia” (treenanneet vatsanpuoleista kiertäjähermoa”), mutta he ovat kutsuneet niitä aikaisemmin uskonnollisiksi rituaaleiksi. Ne ovat olleet erilaisia ääniharjoituksia, kuten melodinen laulu ja ”chanttaus” eli mantran tai rukouksen toistaminen resitoiden tai laulaen – esimerkiksi ortodoksisessa perinteessä Ave Marian toistaminen – hengitysharjoituksia ja asentoharjoituksia, kuten jooga, islamilainen rukoilu, kristillinen polvistuminen, alkuperäiskansojen liikerituaalit ja pyhä tanssi. Tämän kaltaiset harjoitteet ovat rauhoittaneet selviytymisvastettamme ja erityisesti sympaattisen hermoston ylivireyttä. Nämä harjoitukset eivät mahdollista pelkästään myötätuntoa vaan ne edistävät myös terveyttä, henkistä kasvua ja aivojemme eri tilojen integraatiota.

Väkivallaton kulttuuri nousee siitä, että saamme purettua ylihistoriallista traumaa siten, että mahdollisimman monet ihmiset saavat korjaavia ihmisten välisiä kokemuksia, jotka rakentuvat kanssasäätelylle, myötätunnolle ja itseymmärryksen lisääntymiselle. Pelkkä mindfulness on pelkkiä tyhjiä lupauksia ellei siihen sisälly samanaikaisesti myötätunnon ja itseymmärryksen lisääntymistä.

#traumainformoitu #systeemiäly #myötätunto

‍

Lähteet

Sarvela, K., & Liimatainen, T. (2023). Kuka pelkää hammaslääkäriä - Haavoitettujen kokemukset terveydenhuollossa, Basam Books.

Trzeciak, S. (2022). Social Concerns of University of Notre Dame haastattelussa: Education for Flourishing: ”Kindness, Compassion & Medicine” with Stephen Trzeciak https://youtu.be/Watk35w0PZY

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.