14.1.2026

‍

Trauma Summit Suomi kokoaa yhteen traumainformoidusta työotteesta ja trauman monitasoisista vaikutuksista kiinnostuneet jo neljättä kertaa. Tapahtuman perustajiin kuuluvat traumainformoidun työotteen pioneeri Kati Sarvela ja muotoilija Marika Pekkala kertaavat Trauma Summitin ensiaskeleita, tapahtuman kehitystä ja odotuksia 16-18.4. järjestettävälle tapahtumalle. 

Mistä kaikki sai alkunsa?  

Marika: Tutustuimme Katin kanssa keväällä 2020, kun kirjoitin teemasta opinnäytetyötä, johon haastattelin Katia. Saman vuoden syksynä istuimme kerran Tampereella kahvilassa, ja puheeksi tuli, että olisi hienoa kehittää teeman ympärille matalan kynnyksen tapahtuma. Puhuimme asiasta traumainformoidun työotteen TIT-mallia kehittäneelle työryhmälle ja niin tapahtuma sai alkunsa. Ensimmäinen Trauma Summit järjestettiin seitsemän hengen voimin jo vuoden 2021 toukokuussa. 

Kati: Työryhmämme piti tärkeänä, että traumatietoutta tulee tarjota kaikille yhteiskunnan tasoille – kansalaisista ammattilaisiin, johtajiin ja päättäjiin. Trauma on jokaisen kansalaisen asia. Traumainformoinnin tavoitteena on traumatransformaatio eli järjestelmän muodonmuutos: Mitä useampi yksilö (poliitikko, päättäjä, ammattilainen tai kokemusasiantuntija) kykenee selvittämään riittävässä määrin omaa traumataakkaansa, sitä paremmat edellytykset kulttuurissa on hyvän leviämiselle. Tämä mahdollistaa systeemisen järjestelmämuutoksen – osallisuuden mahdollistavat, syrjimättömät, kansanterveyttä edistävät palvelut. Toisin sanoen toipumisen jälkeen aktiivisesti puramme historiallista institutionalisoitunutta, rakenteisiin pesiytynyttä traumatisoivaa perintöämme, joka syrjii ja toiseuttaa tiettyjä ihmisryhmiä, voi yksilötasolla haavoittaa ihmisiä ja on esteenä kestävän hyvinvoinnin ja kansanterveyden luomiselle.

‍

Mikä on ollut tapahtumassa antoisinta? 

‍Kati: Uskomme, että Trauma Summit Suomi - tapahtuma on katalysoinut traumainformoitua liikettä, jossa kansalaistietoisuus traumasta sekä yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnallisella tasolla on lisääntynyt. Näyttää siltä, että traumainformoitu ymmärrys on levinnyt ruohonjuuritasolta ammattikorkeakouluihin ja tällä hetkellä myös yliopistotasolla tehdään aiheesta jo tutkimusta. Tavoitteena on kestävämpi ekososiaalinen hyvinvointi ja terveys sekä planetaarinen hyvinvointi, jossa on purettu historiallisia, luontoa ja ihmisiä väkivaltaisesti kohtelevia, syrjiviä rakenteita.

‍Marika: Omasta näkökulmasta on ollut hienoa olla mukana muotoilijan roolissa ja tehdä yhteistyötä alan ammattilaisten kanssa, joilla on ajankohtaista ja kokonaisvaltaista näkemystä kentiltä, jossa he vaikuttavat. Menneet tapahtumat ovat tavoittaneet vähällä markkinoinnilla tuhansia ihmisiä (yhteensä noin 16 000) mikä myös osaltaan kertoo kiinnostuksesta ja aiheen tärkeydestä. Ja niin kuin Katikin mainitsi, on ollut hienoa nähdä, kuinka traumainformoituneisuus on löytänyt ja vakiintunut muun muassa korkeakouluihin sekä sote- ja kasvatusalalle.

‍

Mitä odotat eniten tämän vuoden Trauma Summitilta? 

‍Marika: Tämän vuoden Trauma Summit on askeleen edellä aiempia, kun tapahtumaan sisältyy yksi lähipäivä Kajaanissa. Livemahdollisuus on ollut jokaisen vuoden kohdalla järjestäjien pohdinnassa, mutta pienellä porukalla talkoovoimin järjestettynä sitä ei ole voitu toteuttaa. Tänä vuonna tilanne on toinen, kun talkootiimimme on laajentunut verkostoksi. Olemme hakeneet tapahtumalle rahoitusta, jota emme valitettavasti tälle vuodelle saaneet, mutta tarkoituksena on hakea uudelleen seuraavan vuoden osalta. Odotan tulevalta Trauma Summitilta osallisuutta, ajankohtaisia aiheita, joista jokainen löytää omansa sekä erityisesti lähipäivän tuomaa lämminhenkistä yhteisöllisyyttä. Ensimmäistä kertaa järjestettävä lähipäivä antaa meille paljon arvokasta kokemusta myös tulevan kannalta.

Kati: Odotan vahvempaa valoverkostoa kasvavassa määrin koko Suomeen. Neuropsykiatri Daniel Siegel kuvaa jälkikolonialistisessa ajassamme rakentuvaa markkinavetoista ja yksilökeskeistä  kilpailukulttuuria kynttilämerellä. Meidät on kasvatettu elämäntavassamme ajattelumalliin, jossa yritämme saada oman kynttiläliekkimme mahdollisimman suureksi ja muista erottuvaksi valovoimaksi jopa siten, että puhallamme ympärillämme olevia kynttilöitä sammuksiin. Maailmaan tulee kuitenkin enemmän valoa siten, että pyrimme sytyttämään mahdollisimman monien ihmisten kynttilät: Myötätuntoinen aktivismi, yhteistyö ja kumppanuus tuovat enemmän hyvinvointia myös itselle kuin pelkkä oman edun tavoittelu. 

‍

Kirjoittaja

Katia ja Marikaa haastatteli Iloa ja toivoa -kumppani Susanna Jussila. Susanna on politiikan väitöskirjatutkija ja toimii Trauma Summit Suomi markkinointi- ja viestintätiimissä.

‍

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin