‍

Traumainformoidun systeemin 3 tasoa

‍

1. Systeemi

Sekä opettamisessa että auttamisjärjestelmissä on näihin päiviin saakka ylikorostunut kognitiiivinen tieto. Ravitsevien ihmissuhteiden merkitystä kokonaisvaltaisen oppimisen, hyvinvoinnin ja terveyden lähteenä on vuosikymmenien saatossa vakavasti laiminlyöty. Onneksi aivan viime vuosina tälle saralle on Suomeenkin jo ilmaantunut tunnetaitoja korostavia, ja yhä enenevässä määrin, myös traumatietoisia organisaatioita ja erilaisia hankkeita. Nämä ovat edelläkävijä yhteisöjä, traumainformoituja “muutostaskuja”. Nyt olisi vain vähitellen koulutettava koko ihmistyöntekijöiden kaarti traumatietoisiksi ja taskut olisi laajennettava ja yhdistettävä koko ihmistyöntekijöiden systeemiä koskeviksi.

Aivan samoin kuin traumasta kärsivät ihmisaivot, myös traumatisoituneet yhteisöt ja organisaatiot ovat muovautuvia, ja ne voivat käydä läpi korjaavia kokemuksia. Nekin voivat muodonmuutoksellisen oppimisen kautta nousta kukoistukseensa, millä optimoidaan niiden toimintaa. Kollektiivinen, yhteisöllinen trauma on repeämä sosiaalisen elämän systeemisessä, sen kudelmassa. Se vahingoittaa ihmisiä yhdistäviä siteitä sekä heikentää vallitsevaa yhteisöllisyyden kokemusta ja yhteisön kykyä saavuttaa yhteisiä päämääriä.

Mitä tapahtuu, kun systeemin traumaattiset repeämät vaikuttavat auttamis- ja kasvatusjärjestelmään? Kun trauma on hajottanut organisaation kudelmaa riittävästi, työyhteisö ei ole enää tehokas tehtävässään, koska se ei ole enää henkilökunnalle eikä asiakkaille turvallisen, vastavuoroisen, eheyttävän vuorovaikutuksen lähde. Toiminta voi muuttua kasvottomaksi, jäykkien sääntöjen ohjaamaksi byrokratiaksi tai ailahtelevaksi kaaokseksi.

Trauman ympärille järjestäytynyt oganisaatio tyypillisesti pirstoutuu, työntekijöiltä ja asiakkailta katoaa turvallisuuden kokemuksen lisäksi vähitellen myös keskinäinen luottamus. Organisaation sisällä ja sen yhteistyökumppanien välillä informaatio- ja tunne-energiavirrat eivät kulje vapaasti, koska yhteisö kärsii traumaattisesta stressistä (esim. sijaistraumatisoituminen, empatiauupumus, historian aikana kasaantuneet käsittelemättömät traumataakat).

Trauman ympärille organisoitunut järjestelmä ei siis hoida optimaalisesti perustehtäviänsä, olkoon kysymyksessä sitten opettaminen, sosiaalityö tai terveydenhoito. Traumainformoidun systeemin ensimmäinen taso on sairastuneen systeemin parantaminen, muuttamalla paradigmaa eli lisäämällä ihmistyöntekijöiden traumatietoisuutta ja tunnetaitoja. Erityisen tärkeää on johtajien ja rakenteiden muuttaminen traumainformoiduksi, sillä muuten siemenet on heitetty kuivalle maalle ja mitään ei idä. Paradigman muutosta kuvaa kysymyksen asettelussa tapahtuva muutos: Siirytään asenteesta ”Mikä hänessä on vikana?” asenteeseen ”Mitäköhän hänelle on tapahtunut?” Koulutuksen ja kokemuksellisen oppimisen kautta henkilökunta saa silmilleen uudet ”traumasilmälasit”, jonka jälkeen kaikki muuttuu.  Kysymyksessä kun on uusi olemisen tapa eikä mikään hankittu temppukokoelma.

Optimaaliset kasvatus- ja auttamistyön organisaatiot ovat traumainformoituina turvapaikkoja, joissa informaatio ja tunne-energia liikkuu vapaammin ja ihmiset tuntevat olonsa kotoisammaksi. Ristiriitoja ja erilaisia näkökulmia uskalletaan tehdä näkyviksi ja niitä käsitellään yhdessä rakentavasti. Organisaatiot ovat luovia, läpinäkyviä ja avoimia. Työntekijät ovat kaikki traumakoulutettuja, vastaanottoapulaisista ja siivoojista johtajiin. He kaikki tietävät miten toimia, kun tunnistavat trauman oireita yhteisöissä, itsessään, toinen toisissaan tai asiakkaissaan.

Traumainformoitu systeemi on vakaa ja kehityksellisesti maadoittunut. Sandra Bloomin sanoin (Sanctuary Model) se omistautuu tällöin demokratialle, kasvulle ja oppimiselle, väkivallattomuudelle, tunneälyn kehittämiselle, sosiaaliselle oppimiselle ja vastuullisuudelle sekä avoimelle vuorovaikutukselle.

2. Hoiva

Jotta ihmistyöntekijät kykenevät tarjoamaan parastansa asiakkaille (tarkoittaen aina myös potilaita tai oppilaita), ei riitä, että henkilökunnalla on erinomaiset faktatiedot asiasta, jonka äärellä ollaan. Heidän täytyy lisäksi kyetä luomaan asiakkaaseen myötätuntoinen, toipumista, hänen toimijuuttansa vahvistava ja oppimista edistävä suhde. Tällaisessa suhteessa ihmistyöntekijät eivät ainakaan pahenna asiakkaan tilannetta taitamattomalla, traumaa syventävällä, käytöksellään. Otollisissa olosuhteissa ihmistyöntekijät voivat tarjota asiakkaille jopa sosiaalisia korjaavia kokemuksia traumainformoiduilla yleispätevillä käytännöillä (“universal precausions”).

Koska merkittävällä osalla kansalaisia on kehomielessänsä traumaattisia jälkiä lapsuuden hankalista, ehkä vakavistakin traumaattisista kokemuksista, tai akuutteja elämän kriisejä meneillään, traumainformoidut hoivakäytäneet tulisi olla itsestäänselvyys kaikessa ihmistyössä. Traumainformoiduissa käytännöissä huomioidaan myös työntekijän oma hyvinvointi.

Hoivaava, traumainformoitu, suhde toiseen ihmiseen muodostuu, kun organisaation työntekijällä on (mukaellen jälleen Megan M. Gerberin kirjan mallia)

1) Perustiedot traumoista ja itsetuntemusta

- esimerkiksi tietoa ja kokemusta vireystilaikkunasta, omista (ammatillisista) rajoista, turvallisuuden kokemuksen vahvistamisesta, tunnetaidoista, tietoisuustaidoista, “mitäköhän hänelle tai minulle on tapahtunut" -asenne, kun asiakas tai itse reagoi voimakkailla tunteilla.

2) Myötätuntoinen ja luottamuksellinen suhde asiakkaaseen

- aito välittäminen asiakkaiden asioista (“mitä sinulle kuuluu?”) ja ymmärrys siitä, että traumatisoitunut henkilö kärsii usein luottamuspulasta, tarvittaessa täytyy olla aikaa rakentaa tunneyhteyttä ja vastaanottaa asiakkaan palautetta (“Kuinka tänään toimenpiteet sujuivat?” “Miten koulupäivä sujui tänään?”)

3) Ympäristö, jossa ilmapiiri on yhteisöllinen, turvallinen, ennakoitava  ja vakaa

- trauma vahingoittaa perusturvallisuuden kokemusta, minkä vuoksi traumatisoituneella on yliherkkä “vaaratutka”.

- olkoon sitten kysymyksessä lääketieteelliset toimenpiteet tai uusi oppimistilanne, etukäteen on hyvä selostaa, mitä tehdään, ja prosessin edetessä, kokemuksia sanoitetaan toistuvasti.

- koulutettu trumainformoitu työntekijä voi käyttää myös hyväksi erilaisia juuri tälle asiakkaalle sopivia turvaa tuovia maadoittavia “ankkureita”, kuten rauhoittavia mielikuvia tai äänenpainoa tai kehollisia rauhoittavia harjoituksia, esimerkiksi hengitystä tai kehoskannausta.

4) Yhteistoiminnallinen voimaannuttava suhde asiakkaaseen

Traumatisoituneelta vähenee oman elämän hallinnan tunne ja häneltä katoaa tunne omasta vaikuttamisen mahdollisuudesta, joten

- asiakkaan omaa toimijuutta vahvistetaan siten, että asioita tehdään yhteistoiminnallisesti ja nostetaan esiin selviytymisiä, onnistumisia ja asiakkaan vahvuuksia.

5) Kykyä tunnistaa ja reagoida kulttuurisiin eroihin

Erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset erot vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme ja minkälaisen suhteen muut ottavat meihin.

- traumainformoiduissa systeemeissä henkilökunta koulutetaan keskustelemaan, tunnistamaan kulttuurisia ja sosiaalisia eroja, lisäksi heidät koulutetaan antirasistisiin ja sukupuolineutraaleihin käytäntöihin.

6) Tilaisuus vahvistaa omaa kimmoisuutta ja saada tukea omiin sudenkuoppiin

- jokainen työntekijä on henkisesti keskeneräinen ja tarvitsee vahvistusta itselleen esimerkiksi veraistuen, työnohjauksen tai terapian avulla.

‍

3. Erityiset traumainterventiot (trauma specific interventions)

Erityiset tai varsinaiset traumainterventiot keskittyvät nimenomaan erilaisiin kliiniseen näyttöön perustuviin trauman hoitoihin käytettäviin menetelmiin (esimerkiksi lääkehoidot, traumaterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia ja EMDR). Traumainformoidussa systeemissä nämä interventiot ovat vain osa traumainformoitua kokonaissysteemiä, jossa pyritään rakentamaan ympäristöä, jossa traumaattisesta stressistä olisi mahdollista toipua monin tavoin, myös orgaanisesti.

On hyvä pitää mielessä, että eiväthän läheskään kaikki ihmiset tarvitse traumaterapiaa, vaikka kärsivät jossain elämän vaiheessa traumaattisesta stressistä vaan korjaavat, vuorovaikutukselliset, ravitsevat kokemukset edistävät traumoista toipumista luonnollisesti. Toisaalta monet ihmiset hyötyisivät terapiasta, erityisesti vakavista oireista kärsivät, ja väitän, että tarvetta on enemmän kuin mahdollisuuksia. Traumainformoidulla systeemillä pyritään vähentämään tätä tarvetta.

Tällä hetkellä traumainterventiot elävät turbulenssissa. Bessel van der Kolk, maailman kuulu traumanhoitomenetelmien tutkija korostaa, että esimerkiksi traumasensitiivien  jooga on tehokaampi traumojen hoidossa  kuin monet perinteisesti trauman hoitamisessa käytettävät terapiamenetelmät. Van der Kolk korostaa, että lukemattomat keholliset terapiamenetelmät kuten sensomotorinen psykoterapia, Levinen “Somatic Experiencing”, TRE, IFS sekä luovat draamalliset menetelmät, muut taideterapeuttiset menetelmät ja hypnoosi ovat käyttökelpoisia traumainterventioita. Mainitseepa van der Kolk useammassa haastattelussa myös EFT:n (energiapsykologia) monille toimivana itsehoitomenetelmänä, jonka toimintamekanismia ei vielä täysin ymmärretä.

Myös lääkelliset hoidot elävät tässä samassa muutosmyrskyssä. Van der Kolk korostaa, että länsimaisen kulttuurin ongelma on ollut, että emme ole saaneet tuntea tunteitamme ja kehollisia tuntemuksia, vaan ne on yritetty torjua ja lääkitä pois (alkoholi, huumeet, lääkkeet). Hänen mukaansa tunteiden torjumisen sijaan meidän tulisi oppia erilaisin menetelmin uteliaasti tutustustumaan, havainnoimaan ja ohjaaman  omaa sisätodellisuuttamme ja oman kehomme tunteita, tuntemuksia ja erilaisia impulsseja. Van der Kolk tuntuu olevan avaamassa uutta traumainterventiolinjaa, jossa myös lääkkeellisesti ihmisiä autetaan tuntemaan turvallisissa olosuhteissa tunteitaan, eikä niitä lääkitä pois, kuten perinteisesti on tehty.  

Voidaan herättää keskustelua siitä, ovatko myös erilaiset vertaisryhmät (esimerkiksi tunnetaitoryhmät, taideterapeuttiset ryhmät, pienten lasten vanhempien tukiryhmät, päihteitten väärinkäyttäjille suunnatut ryhmät) laaja-alaisesti ajatellen erityisiä trauman hoitomenetelmiä. Ehkä niitä voisi kutsua ennemminkin yhteisöllisiksi traumaattisen stressin käsittelyryhmiksi.  Kun trauma ymmärretään laaja-alaisesti, siten että siihen luetaan yksittäisten traumojen lisäksi myös kehitykselliset traumat, kompleksit traumat, ylisukupolviset taakat  ja ACE (adverse childhood experiences), trauman hoidon käytäntöjenkin tulisi olla monimuotoisia, vastaten inhimillisesti, kustannustehokkaasti, ja asiakaslähtöisesti  erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien yksilöllisiin ja eri vakavuusasteisiin tarpeisiin. Traumahan on prosessi, ja sen tuottama traumaattinen stressi, elää eri muotoisena ja vahvuuksina ihmisissä ja yhteisöissä. Turvallisuuden kannalta  on luonnollisesti tärkeää, että yhteistyö eri ammattilaisten välillä toimii ja vetäjät ryhmissä ovat  pitkälle koulutettuja ammattilaisia ja myös traumainformoituja.

Bessel van der Kolkin ajatuksista kiinnostuneille löytyy kymmeniä videoita Youtubesta ja suomeksi on käännetty hänen bestseller kirjaansa Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla.

#traumasensitiivinen #traumainformoitu

Lähteet

Gerber, M. M. (2019). Trauma-Informed Healthcare Approaches. A Guide for Primary Care. Springer.

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa verkkosivustoon.