Kati Sarvela

13.8.2026

‍

Nykyisessä traumakeskustelussa dominoi vahvasti rakenteellinen dissosiaatioteoria (van der Hart, O. ym. 2006), jossa ihmismieli jaetaan herkästi mekaanisiin minätiloihin ja ”osiin” (kuten ANP ja EP). Vaikka malli on epäilemättä kliinisesti hyödyllinen, se tuntuu monista pelottavan pirstaloidulta ja jäykältä. Minna Katajamäen kanssa kehittämässämme Traumainformoidun positiivisen pedagogiikan (TIPP) viitekehyksessä nojaamme rakenteellisen dissosiaatioteorian sijaan perinteiseen minätilojen terapiaan (Ego State Therapy, Watkins, J. & Watkins, H. 1997).

Miksi? Koska sana tila muistuttaa meitä siitä, että kaikki olemme jatkuvassa minätilojen virtauksessa. 🌊

Ajatus mielen jäsentymisestä eri minätiloiksi kytkeytyy suoraan evoluutiopsykologiaan: ihmistietoisuus ei ole yhtenäinen monoliitti, vaan luonteeltaan modulaarinen eli eri tilanteisiin mukautuvien osajärjestelmien kokonaisuus (Kurzban, R. ym. 2010). Tilojamme ei siis tarvitse patologisoida. Jokaisessa meissä on erilaisia dynaamisia minätiloja: opittuja rooleja, selviytymiskeinoja ja suojamekanismeja. Ne eivät ole sairautta, vaan selviytymisviisauttamme. Traumassa tai kovassa stressissä näiden tilojen väliset seinämät vain jämähtyvät ja paksunevat. Silloin virtaava olemuksemme ja eri tilojen välinen jouheva liikkuminen vaurioituvat – saatamme jäädä jumiin haavoitettuun minätilaan.

Kun yhdistämme minätilojen ymmärrykseen IFS-mallin (Internal Family Systems, Schwartz, R. 2019) ajatuksen ”Itseydestä” sekä TIST-mallin (Fisher, J. 2017), saamme jotain äärimmäisen tehokasta:

👉 Tietoisen läsnäolon ja kehoturvan vahvistamisen (TIST) avulla varmistamme, että pysymme tässä hetkessä.

👉 Luovien flow-tilojen, mindfulness-lähtöisten menetelmien tai hypnoosin kannattelemana voimme saada yhteyden irrallisempiin minätiloihimme.

👉 Tavoitteena on saavuttaa sisäisen viisauden tila, jossa energia virtaa vapaasti eri tilojen välillä. Silloin narratiivimme – elämäntarinamme – eheytyy ja olemme yhä vahvemmin ankkuroituneet kehoturvaan.

Huolimatta siitä, että minätilojen terapialla on eurosentriset juuret, sen ytimessä on dekolonisoiva rakenne (kts. Comas-Díaz ,L. & Torres Rivera, E. 2020; Murray-Browne, S. 2021): se palauttaa mielen määrittelyvallan takaisin ihmiselle itselleen. Minätilojen muovautuminen sellaisena kuin sen näemme TIPP:ssä on riippuvainen ekososiaalisesta kontekstista eli se on kulttuurisensitiivinen menetelmä. Lisäksi kun ihminen saa itse tunnistaa, nimetä ja luotsata omia minätilojaan – ilman ulkoapäin annettua leimaa tai patologisointia – hän vapauttaa itsensä kolonialistisesta ajattelusta, jossa joku toinen tietää paremmin, mitä hänen sisimmässään tapahtuu. Hänestä voi parhaimmillaan tulla oman mielensä itsemyötätuntoinen ohjaaja.

TIPP-viitekehyksessä minätilojen hyödyntämistä ei opeteta vain vaativana psykoterapiana, vaan arjen terapeuttisena menetelmänä ja itsementalisaatiotaitona, joka kuuluu meille kaikille. Jokainen meistä taakoittuu elämän varrella enemmän tai vähemmän. Vakavissa integraatiovaikeuksissa tarvitaan autettavaksi antautumista, eikä ammattilaisten terapian arvoa tietenkään pidä mitätöidä. Silti näemme, että itsementalisaation, itsemyötätunnon ja kehoturvan opettelun tulisi olla jokaisen kansalaisen perusoikeus. Sitä tulee vahvistaa traumainformoidulla psykoedukaatiolla, kokemuksellisella oppimisella, ravitsevilla ihmissuhteilla ja traumainformoiduilla vertaisryhmillä.  

Yksin on lähes mahdotonta toipua haavoittavista kokemuksista. Tarvitsemme toisiamme!

Miltä dynaamisten, elävien ja jatkuvasti muotoa sekä integraatiota hakevien minätilojen ajatus kuulostaa sinusta? Emme ole yksilöitä, vaan sekä sisäiseltä että ulkoiselta olemukseltamme "moniloita".

‍

Lähteet

Comas-Díaz, L., & Torres Rivera, E. (2020). Liberation Psychology: Theory, Method, Practice, and Social Justice. American Psychological Association.

Fisher, J. (2017). Healing the Fragmented Selves of Trauma Survivors: Overcoming Internal Self-Alienation. Routledge.

Kurzban, R. (2010). Why Everyone (Else) Is a Hypocrite: Evolution and the Modular Mind. Princeton University Press. (Evoluutiopsykologia ja mielen modulaarisuus)

Murray-Browne, S. (2021). Decolonizing Therapy: Indigenous and Anti-Oppressive Healing Modalities in Clinical Practice. Routledge.

Schwartz, R. C., & Sweezy, M. (2019). Internal Family Systems Therapy (2nd ed.). The Guilford Press. (IFS-malli ja Itseys / Self)

van der Hart, O., Nijenhuis, E. R. S., & Steele, K. (2006). The Haunted Self: Structural Dissociation and the Treatment of Chronic Traumatization. W. W. Norton & Company.  

Watkins, J. G., & Watkins, H. H. (1997). Ego States: Theory and Therapy. W. W. Norton & Company. (Minätilojen terapia / Ego State Therapy)

Wright, R. (2017). Why Buddhism is True: The Science and Philosophy of Meditation and Enlightenment. Simon & Schuster. (Kognitiotiede, evoluutiopsykologia ja modulaarinen mieli)

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin