Kati Sarvela

3.8.2026

‍

Kun sote- tai kasvatusalan ammattilainen uupuu, työterveydessä tartutaan usein tuttuihin keinoihin: suositellaan ajanhallintaa, kehotetaan palautumaan tehokkaammin omahoitomenetelmin tai tarjotaan lyhytterapiaa oireiden lievittämiseen. Nämä voivat olla tarpeellisia ensiaputoimia, mutta ne sivuuttavat sen tosiasian, että työstressi on harvoin pelkkä yksittäinen kiireen tai kalenterin ongelma. Se on kompleksinen ilmiö.

Työelämässä kuormittuminen on paljon monitahoisempaa kuin pelkkä "liiallinen työmäärä". Jotta voimme ymmärtää, miksi ammattilaiset uupuvat, meidän on tarkasteltava stressiä systeemisenä kokonaisuutena – yksilön historian, kehollisten reaktioiden ja rakenteellisten tekijöiden risteymänä. Organisaatio- ja järjestelmätason sekä yksilöllisten tekijöiden vuorovaikutus määrittää sen, kuka kokee työuupumuksen ja missä tilanteessa. Ei pelkästään yksilön resurssien vahvistaminen vaan myös rakenteellisiin tekijöihin puuttuminen on olennaista toksisen, pitkittyneen stressin ehkäisemiseksi.

Työstressi ei ala vasta työpaikalta: Perimän ja ACE-kokemusten ydin

Kuvitellaanpa tilanne sairaalan tai lastensuojelun arjesta. Sairaanhoitaja Anna kohtaa työvuorollaan traumatisoituneen, aggressiivisesti käyttäytyvän asiakkaan. Tilanne laukaisee Annassa voimakkaan toksisen stressireaktion. Miksi työkaveri palautuu tilanteesta nopeasti, kun taas Anna kantaa stressiä mukanaan kuukausia, kunnes hän turtuu ja kyynistyy?

Vastaus löytyy toksisen stressin kompleksisesta ytimestä: Perimä + ACE (Adverse Childhood Experiences eli lapsuuden haitalliset kokemukset) (vrt. Felitti et al., 1998). Työpaikan haasteet eivät koskaan toimi tyhjiössä. Ne saattavat aktivoida hermostolliset aiemmat haavoittuvuudet ja selviytymismekanismit. Työpaikan kuormitus herättää henkiin aikaisempia, integroitumattomia henkilön puolia ja suojautumismekanismeja, joita hän on omassa ekososiaalisessa ympäristössään historiansa saatossa omaksunut.

‍

‍

Kompleksisen stressin kuusi ulottuvuutta työpaikalla

Työstressi ei ole yleensä vain perinteistä ”työuupumusta”. Työstressin ulottuvuudet -mallissa työpaikan kuormitus nousee monesta eri ulottuvuudesta, jotka limittyvät ja ruokkivat toisiaan:

Työuupumus (1): Rakenteellinen ja fyysinen ylikuormitus, jossa voimavarat eivät riitä työn vaatimuksiin.

Moraalinen stressi (2): Syntyy rakenteellisesti väkivaltaisissa tilanteissa, joissa ammattilainen ei voi tehdä sitä, minkä hän kokee ammattietiikkansa ja sydämensä tietoon nojaten oikeaksi. Työntekijä esimerkiksi tietää, että potilas tarvitsisi kiireetöntä läsnäoloa, mutta järjestelmä painostaa nopeampaan suorittamiseen.

Myötätuntouupumus (3): Jatkuva toisten kärsimyksen todistaminen ilman traumainformoitua järjestelmää kuluttaa ammattilaisen empaattiset resurssit loppuun. Hän kyynistyy.  ‍

Sekundaarinen traumaattinen stressi (4) ja sijaistraumatisoituminen (5): Toisten ihmisten traumaattisten kokemuksien kuuleminen ja kantaminen häiritsevät yhä enemmän ammattilaisen omaa turvallisuuden kokemusta ja aktivoivat ammattilaisessa itsessään traumaoireita.

Suora altistuminen (6): Työssä koetut välittömät uhkatilanteet, väkivalta, myös kiusatuksi tuleminen sekä äkilliset kriisit.

‍

Sairaanhoitaja Annan tarina

Palataan Annaan. Annalla on taustallaan ylisukupolvisia miellyttämisen ja ylisuorittamisen malleja. Kun hän kohtaa työssään jatkuvaa moraalista stressiä ja sijaistraumatisoitumista, hänen kehonsa autonominen hermosto siirtyy herkästi "taistele-pakene"-tilaan. Eräänä päivänä hänen kohtaamansa aggressiivinen potilas on se viimeinen pisara traumakuormassa, joka aktivoi hänessä pitkittyneen toksisen stressin, joka lamaannuttaa hänet.

Mikäli Anna yrittää ratkaista tilannetta vain muuttamalla käyttäytymistään itsehoitomenetelmillä, ratkaisukeskeisellä terapialla, käymällä lenkillä ja syömällä terveellisesti, se tuskin auttaa. Käyttäytyminen on vain jäävuoren huippu – se on sen hallitsevan sisäisen minätilan (”suojelijaminän”) viesti, joka yrittää epätoivoisesti pitää Annan päätä pinnalla. Tämä sisäinen ristiriitaisten tilojen kamppailu syö valtavasti hänen energiaansa.

Tilannetta korjaava muutos edellyttää sitä, että Anna oppii itsementalisatiota, myötätunnolla havainnoimaan ja tunnistamaan, mikä minätila on milloinkin ohjaksissa. Näin Anna oppii tunnistamaan tarpeensa, asettamaan rajoja ja näkemään kirkkaammin työpaikkansa rakenteelliset ongelmat.

Stressaantuneen yksilön sisällä käy tyypillisesti jatkuva spontaani stressiä ruokkiva dialogi tai ihminen turtuu passiiviseksi toimijaksi. Kun opimme tunnistamaan myötätunnon kannattelemana eri äänemme, kuten kriitikon, suojelijan ja haavoittuneet nuoret minätilamme, voimme siirtyä joidenkin minätilojen energiaa syövästä diktatuurista sisäiseen demokratiaan. Riittävästä kehoturvasta nousevassa dialogissa voimme rakentaa tasapainoista vuoropuhelua eri tavoin tunnelatautuneiden minätilojemme välille. Näin vähitellen toimimme yhä enemmän integroituneesta itseydestämme käsin kuunnellen omia ja toisten tarpeita.

Työstressin yhteydessä on tärkeää ymmärtää rakenteellisten tekijöiden lisäksi oman mielemme rakenteellinen todellisuus: emme ole samasta puusta tehtyjä – toiset yksinkertaisesti kestävät kuormitusta paremmin kuin toiset. Siihen vaikuttaa sekä (epigeneettinen) perimämme että ekososiaalisessa ympäristössämme nousseet historialliset haitalliset ja positiiviset kokemuksemme. Joskus ainoa oikea ”hoito” toksiseen stressiin onkin rakenteellisesti epäterveestä työpaikasta irtisanoutuminen tai jopa alan vaihtaminen. Olisipa mukava nähdä, että tulevaisuudessa työterveyslääkärit ja -psykologit nostaisivat esiin ja vaatisivat korjattavaksi huonoa johtamista, toksista työpaikan ilmapiiriä ja edellyttäisivät vahingollisten rakenteiden korjaamista.

Kohti kestävää ja traumainformoitua työelämää

Jos haluamme ratkaista sote- ja kasvatusalan kuormituskriisin, meidän on lopetettava pelkkä pinnallinen "pikalaastaria" hoitaminen. Rakenteellisen ja inhimillisen muutoksen avaimet ovat:

• Systeeminen ymmärrys: On ymmärrettävä, että yksilön väsyminen on heijastuma koko järjestelmän tilasta.

• Kulttuurinen nöyryys, itsementalisaatio ja itsekasvatus: Ammattilaisten ja johtajien on opittava tunnistamaan historian saatossa syntynyt rakenteellinen väkivalta sekä omat sisäistetyt selviytymismekanisminsa ja mahdolliset stressiä tuottavat oman mielen rakenteet.

• Yhteisöllinen tuki ja kehoturva: Yksin ei tarvitse selvitä. Tarvitsemme demokraattisia työyhteisöjä, joissa aito osallisuus toteutuu ja joissa luotetaan yhdessä oppimiseen, ruohonjuuritason ammattilaisten itseohjautuvuuteen, turvaan ja dialogiin.

Yhteenvetoa

Ei ole yhtä oikeaa polkua puuttua työhön liittyvään toksiseen stressiin. Jokaisella uupuneella on oma kompleksi tarinansa. On selvää, että kestävät ratkaisut ole vain yksilötason ratkaisuja. Myös epäterveen johtamiskulttuurin ja kolonialistisen rakenteellisen väkivallan purkaminen on välttämättömyys, mikäli haluamme edistää kestävää kansalaisten ja työntekijöiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Inhimillisempi, kestävämpi ja turvallisempi työelämä on täysin mahdollinen – kunhan uskallamme katsoa työstressiä sen kompleksisuudessaan.

Lähteet

Emmerson, G. (2003). Ego State Therapy. Crown House Publishing.

Felitti, V. J., Anda, R. F., Nordenberg, D., Williamson, D. F., Spitz, A. M., Edwards, V., Koss, M. P., & Marks, J. S. (1998). Relationship of childhood abuse and household dysfunction to many of the leading causes of death in adults: The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. American Journal of Preventive Medicine, 14(4), 245–258.

Figley, C. R. (Ed.). (1995). Compassion fatigue: Coping with secondary traumatic stress disorder in those who treat the traumatized. Brunner/Mazel.

Morley, Vickey (2025). How Beyond resilience: How a systems approach is redefining burnout, Haettu 3.8.2026 https://systematic.com/int/industries/healthcare/news/blog/beyond-resilience-how-a-systems-approach-is-redefining-burnout/

‍

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin