Minkälainen vaikutus kansanterveyteen mahtaisi olla sillä, että loisimme uuden diagnoosiluokan, joka olisi nimeltään ”Krooninen kanssasäätelyn vaje”? Mielestäni tätä tarvittaisiin, koska kilpailu- ja älylaitekeskeinen elämäntapamme syö jo vauhdilla hyvinvointiamme.

Trauma ja turvallisuus ovat pohjimmiltaan toistensa vastakohtia. Trauman synnyttämä toksinen stressi nostattaa herkistynyttä uhan kokemusta, mikä kaappaa turvallisuuden tunteen kehosta, ihmissuhteista ja ja jopa koko eletystä maailmasta. Monet traumasta selviytyneet kokevat menettäneensä turvallisuuden tunteensa ja he kamppailevat päästäkseen takaisin tähän kokemukseen vielä kauan itse tapahtumien jälkeen.

Lukuisat lapset kasvavat Suomessakin ilman turvallisia, tietoisesti läsnäolevia lähisuhteita tai perheet elävät epäterveissä, turvattomissa, stressaavissa, sortavissa tai epäinhimilistävissä  yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Siksi kanssasäätelevillä aikuisilla ja rakenteellisten tekijöiden korjaamiselle on suuri merkitys lapsen turvallisuuden tunteeseen ja luottamuspääoman vahvistamiseen. Ne puolestaan ovat hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä.

Lasten kanssa työskentelevillä ensimmäisen huomion tulisi olla oman vireystilan säätelyssä eikä lapsen käyttäytymisen arvostelussa tai sen korjamisessa, mikä usein tapahtuu ammattilaisen omasta turvattomuuden kokemuksesta käsin. Kun aikuinen onnistuu omalla tyyneydellään ja myötätunnollaan säätelemään lapsen vireystilan turvan tilaan, on se jo olemukseltaan korjaava kokemus, joka luo yhteyttä ja vahvistaa luottamusta ja sen jälkeen hankalan kokemuksen käsittely mahdollistuu. Sama pätee ihan vaikkapa potilas/lääkäri -suhteeseen; onnistunut kanssasäätely vahvistaa tätä tärkeää toipumista edistävää suhdetta. Kun koet tulleesi kuulluksi ja nähdyksi, muistat sen joskus jopa voimaannuttavana kokemuksena loppuelämäsi.

Turvallisuuden kokemus on monikerroksellinen asia. Siihen on olemassa useita yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja moraalisia näkökulmia, jotka kaikki meidän on otettava huomioon työskennellessämme itsemme ja traumaselviytyjien kanssa. Hyvinvointialueiden tärkein ennaltaehkäisevä toimi on vahvistaa kansalaisten turvallisuuden kokemusta vahvistamalla tunnetaitoja ja kehotietoisuutta, jotta voimme luoda kanssasäätelyllä yhteyden kokemusta.

On järjetöntä luulla, että sote-palvelut tulevat koskaan riittämään, ellemme muuta lähestymistapaamme systeemiseksi, yhteisölliseksi ja traumainformoiduksi. Valoisampi tulevaisuus edellyttää paradigmasiirtymän.

#traumainformoitutyöote #hyvinvointialueet

‍

Lähteet

Bath, H. (2008). The Three Pilars of Trauma-informed care. Artikkeli. www.reclaiming.com. Reclaiming children and youth, fall 2008 volume 17, number 3. https://elevhalsan.uppsala.se/globalassets/elevhalsan/dokument/psykologhandlingar/trauma-informed-care.pdf

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.