PTMF-malli (Power, Threath-Meaning Framework) eli valta-uhka-merkitys viitekehys on kunnianhimoinen brittiläinen kliinisen psykologian yksikön  (The British Psychological Societyn alainen yksikkö) vaihtoehtoinen diagnostinen malli toipumiselle toksisesta eli haitallisesta stressistä. Se avaa meille kokonaisvaltaisesta näkökulmasta epäterveeseen vallankäyttöön liittyviä ilmiöitä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme, tunnetiloihimme, vireystilaamme ja ajattelutapoihimme.

Briteissä NHS:ssä (Brittien kansalliset terveyspalvelut) on saatu lupaavia ja mielenkiintoisia tuloksia traumainformoidusta työskentelytavasta, jossa yhdistetään PTMF:ää ja vakauttamisen taitoja. Traumainformoidussa järjestelmässähän tavoitellaan vakauttavaa ja traumatisoitumista ennaltaehkäisevää järjestelmää, jossa mahdollisimman monet ihmiset voisivat tuntea olonsa turvalliseksi. Tällaisessa ympäristössä optimoituu luonnolliset korjaavat kokemukset.

Sen sijaan, että PTMF-mallissa katsotaan vain yksilöä, se avaa mielenterveyteen liittyviä ilmiöitä laajemmasta metaperpektiivistä käsin, peilaten niitä henkilön selviytymisvasteisiin, ihmissuhteisiin, sosiaaliseen ja poliittiseen ympäristön. Malli istuu siis varsin hyvin traumainformoidun kokonaisvaltaisen lähestymistavan ajatteluun, tämä käy ilmi myös Nikopaschoksen et al  (2023) aihetta käsittelevästä artikkelista.

On oikeastaan melko paradoksaalista, että lukuisat mielenterveysongelmien DSM-luokkia luoneiden komiteoiden jäsenet sekä lukuisat tutkijat ovat sitä mieltä, että mielenterveyden nykyisille häiriöluokiteluille ei ole olemassa minkäänlaisia tieteellisiä perusteita. Ne nousevat pikemminkin tietynlaisesta valtaa pitävästä ideologiasta ja sen luomasta narratiivista. Myös YK:n 2017 raportissa (Johnston 2022) todetaan, että meille on myyty myytti, että mielenterveyden haasteisiin tulee puuttua ensisijaisesti lääkkeillä ja muilla lääketieteen interventioilla. On välttämätöntä löytää uudenlaisia tapoja diagnotisoida mielenterveyden haasteita puuttumalla terveyden sosiaalisiin määrittelijöihin ja erityisesti mielenterveyttä vahingoittavaan poliittisen vallan käyttöön.

Johnstone (2022) kehottaa meitä keskittymään ennen kaikkea valtarakenteiden epätasapainoon eikä niinkään välittäjäaineiden epätasapainoon. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että diagnostisen ymmärryksen sijaan meidän tulisi korostaa potilaan omaa narratiivista ymmärrystä elämästään. Tämä pätee meihin kaikkiin ihmisiin, ei vain ”mielenterveyshäiriöistä” kärsiviin. Kaikkihan me kamppailemaan jossain elämän vaiheessa stressin kanssa.

Johnstonen mukaan olemme kaikki tarinoiden kertojia ja annamme erilaisia merkityksiä tapahtumille. PTMF kannustaa meitä hakemaan stressillemme monenlaisia toipumista edistäviä merkityksiä, ei pelkästään tieteestä vaan myös vaikkapa runoudesta, musiikista ja kehokokemuksestamme.  PTMF kannustaa meitä hakemaan kärsimyksellemme ei-lääketieteellisiä toiveikkuutta ylläpitäviä uudelaisia narratiiveja.

Avainkysymyksiä PTMF:ssä  yksilöiden ja yhteisöjen reflektoitavaksi ovat:

Mitä sinulle on tapahtunut?

(Kuinka valta on toiminut elämässäsi)

Miten tämä vallankäyttö vaikutti elämääsi?

(Millaisia uhkia se loi elämääsi?)

Miten mielsit tapahtumat elämässäsi?

(Millaisia merkityksiä tapahtumille annoit?)

Miten toimit selviytyäksesi?

(Millaisia selviytymisstrategioita käytit)

Näitä kysymyksiä ei reflektoida välttämättä tässä järjestyksessä, vaan satunnaisesti vuorotellen omaa prosessia kuunnellen.  Ne ovat joka tapauksessa alueita, joita tulisi käydä läpi, jota oma tarinallinen ymmärtyksemme ja  kokemustemme integraatio mahdollistuisi.

Arkijärkikin jo kertoo ettei pandemian jälkeinen  "tsunami" lasten parissa juonna ensisijaisesti heidän välittäjäaineongelmiin, vaan siitä, että tiettyihin ihmisryhmiin on alkanut kasaantua epäterveen vallankäytön kautta yhä enemmän osattomuutta ja haitallisia kokemuksia. Mielenterveytemme kohenee paremmin tutkimalla tarinallisesti suhdettamme valtaan kuin syöttämällä kansalaisille aina vain lisää lääkkeitä.

Kun mietin omaa mielenterveyttäni, olen nähnyt juuri tämän oman elämäni tarinan punomisen - narratiivisen integraation- olleen se tärkein toipumistani edistävä elementti. Kirjoittamisen jatkuu edelleen, ja tärkeä osa sitä on ollut valtasuhteitteni pohdinta. Narratiivinen prosessimme voi läpäistä kaikki aivojen tasot. Myös esimerkiksi tunnetilaamme ja kehomme reagointitavat, liikkeet ja asennot kertovat omaa tarinaansa siitä, kuinka valtaa on käytetty suhteessa meihin. Narratiiviset pohdintani eivät ole sisältäneet pelkästään henkilökohtaista valtasuhteiden pohdintaa (lapsuuden perheeni), vaan myös organisaatioiden ja instituutioiden vallankäytön olemuksen pohdintaa. PTMF-malli istuu todella hyvin omaan ajatteluuni mielenterveydenhäiriöistä.

‍

Lähteet

Johnstone, L. (2022). The Power Threat Meaning Framework A conceptual alternative to psychiatric diagnosis. Youtube. https://youtu.be/a5GTdqmrgBA

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu Iloa ja toivoa verkkosivustoon.