‍

Luotamme usein uskomuksiemme absoluuttisuuteen ja pelkäämme hylätä vanhentuneen tiedon. Jätämme huomiotta sen, että todellisuus ei ole koskaan jähmettynyttä ja tieto on aina epävarmaa. Farouk Y. Seif 2019

On ammattilaisia, jotka käyttävät ”näyttöön perustuvaa” ja ”näyttöinformoitua” toimintaa synonyymeinä. Tutustuttuani alaan liittyvään kirjallisuuteen ja esimerkiksi videomateriaalin olen eri mieltä. Ehdotukseni on, että alkaisimme käyttää traumainformoidun työotteen yhteydessä termiä ”näyttöinformoidut käytännöt tai toiminta” ”näyttöön perustuvien käytäntöjen ja toiminnan” sijaan. Tämän ehdottaisin siirtyvän vähitellen uudeksi käsitteeksi myös hyvinvointialueille, koska se kuvaa syvällistä muutostarvetta järjestelmässä. Seuraavassa pohdinnassa teen sukelluksen tiedon hierarkioiden ja laadun moninaisuuteen.

Näyttöinformoitu toiminta ja tiedon hierarkia

Väitteeni on, että näyttöön perustuvien käytäntöjen (Evidence-Based Practice, EB) käsitteeseen on kirjoitettu sisään valtarakenne, jossa asiantuntija nojaa tiedon hierarkkiseen valtarakenteeseen, jossa positivistinen tieteenfilosofia jyrää. Tiedollisen pluralismin eli tietolähteiden moninaisuuden pitäisi näkyä konkreettisesti käsitteissämme, mikäli mieliemme onnistunutta palveluiden integraatiota moniammatillisen yhteistyön kautta ja palvelujen käyttäjien sitoutumista hoitoihin ja muihin ihmislähtöisiin palveluihin.

Kun lääketieteilijä ei kykene katsomaan omaa maailmankuvaansa kriittisen linssin kautta, johtaa se helposti ilmiöiden ”ylibiomedikalisaatioon”, mikä jättää huomioitta ihmisten ja erityisryhmien yksilöllisen luonteen, intersektionaaliset tekijät ja ilmiöiden kompleksisuuden. Sanana ”näyttöön perustuva hoito” viestii valtaepätasapainoa ja tiedollista epäoikeudenmukaisuutta, joka on pesiytynyt politiikkaan ja eri instituutioiden sekä organisaatioiden valtarakenteisiin. Sanana ”näyttöön perustuva tieto” ei vangitse aidosti demokraattista tietoa, joka kunnioittaa riittävässä määrin ihmislähtöisyyttä, marginaalissa olevien ihmisryhmien kokemuksia ja tarpeita, terveyden sosiaalisia määrittelijöitä ja näitä näkökulmia enemmän huomioivia tieteen suuntauksia kuten fenomenologiaa, hermeneutiikkaa, kasvatustieteitä ja integroivia tieteitä kuten vaikkapa neurofenomenologiaa ja interpersonaalista neurobiologiaa.

Näyttöön perustuva toiminta (Evidence-Based Practice, EB) tarkoittaa THL:n mukaan parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon harkittua käyttöä sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasta koskevissa päätöksissä. Näyttöön perustuvan toiminnan avulla vähennetään riskiä käyttää rajallisia resursseja palveluihin, joiden teho on huono tai puuttuu tai jotka voivat olla suorastaan haitaksi. Näyttöön perustuvalla toiminnalla turvataan myös palveluiden yhdenvertaisuutta, kun samansisältöistä hoitoa on tarjolla joka puolella maata. Eettisestäkin näkökulmasta tarkasteltuna hoidon tulee pohjautua parhaaseen mahdolliseen tietoon. Myös näyttöön perustuva toiminta perustuu lapsen tai nuoren ja hänen perheensä aitoon kohtaamiseen, vuoropuheluun ja hyvään yhteistyösuhteeseen. Se onnistuu vain, kun lapsen tai nuoren ja vanhemman toiveet ja tarpeet tulevat kuulluiksi ja kun tutkimusnäyttö sekä työntekijän ammattitaito ja kokemus huomioidaan.(thl.fi) Toki totta siis on, että näyttöön perustuvissa käypähoitosuosituksissa jo korostetaan ammatillista kokemusta ja tilannearviointia sekä asiakkaan kokemusmaailmaa. Mielestäni tämän täytyisi näkyä myös valitussa käsitteessä. Jotta tieto on parasta mahdollista, on sen oltava pluralistista ja eri ilmiöiden kohdalla on valittava erilaisia tiedon hierarkioita.

EB:ssä, riippumatta tutkittavasta ilmiöstä, korostetaan satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ja meta-analyysejä, joille annetaan suurin painoarvo. Esittäisin kysymyksen, että kuunnellaanko tällöin aidosti palvelunkäyttäjää? Tiukat ja valvotut olosuhteet, joissa näyttöön perustuvia tutkimuksia tehdään, johtavat alhaiseen yleistettävyyteen, koska ne suoritetaan olosuhteissa, jotka poikkeavat keinotekoisina todellisen elämän hoito- ja hoiva- sekä kohtaamistilanteista. Näyttöön perustuvissa toimintamalleissa tutkimustieto muodostaa hierarkian, jossa jotkut tutkimusmetodit dominoivat, vaikka esimerkiksi ihmisten elettyihin kokemuksiin, ihmisten kohtaamiseen ja terveyden sosiaalisiin määrittelijöihin liittyy yksilöllisiä ja kulttuurisia ilmiöitä, jotka taipuvat huonosti niiden metodeihin. Tiedämme myös sen, että epätoivottuja tuloksia tuottavia tutkimuksia EB:ssä julkaistaan vähemmän kuin positiivisia tuloksia tuottaneita tutkimuksia. Huolimatta tästä, tämä tiedon hierarkia saattaa olla varsin sopiva silloin kuin tutkitaan vaikkapa jonkin syöpälääkkeen vaikutuksia tietyssä populaatiossa. Velvollisuutemme asiantuntijoina on suunnata katse omaan tieteelliseen maailmankuvaan: Kuka määrittelee työtehtävässäni tiedon hierarkian ja mihin kohden palveluprosessia/hoitoketjua on nyt syytä suunnata huomio? Onko palvelussa joitakin ihmisryhmiä suljettu pois tiedon rakentamisesta? Näihin kysymyksiin vastaaminen on tärkeää sekä tiedon jalkaannuttamisen ja yleistettävyyden kannalta.

Sosiaaliset määrittelijät ovat yksilöllisiä ja ainutkertaisia tekijöitä ja olosuhteita, joissa ihmiset syntyvät, kasvavat, työskentelevät, elävät ja ikääntyvät (lääkäriliitto.fi). Se sisältää myös laajemman joukon erilaisia yhteiskunnallisia ja systeemisiä tekijöitä (terveyspolitiikka, risteävä eriarvoisuus eli intersektionalaisuus), jotka muokkaavat arjessa ihmiselämää kuten oppimista, terveyttä ja hyvinvointia. Nämä yksilölliset tekijät on tunnistettava ja otettava huomioon tieteellisen tiedon rakentamisessa, koska ne keskeisesti vaikuttavat paitsi terveyteen ja hyvinvointiin, myös palvelun käyttäjien hoitoihin ja palveluihin sitoutumiseen sekä toki myös työntekijöiden sitoutumiseen.

Seuraavassa kuvassa näemme esimerkin sosiaalityön puolelta erään tiedon hierarkian (libguides.usc.edu). Uskallan kyseenalaistaa, onko tämä paras mahdollinen tiedon hierarkia moninaisiin sosiaalityön palveluihin ja terapeuttisiin tehtäviin. Eikö siinä näy nimenomaan tiedon epädemokraattinen rakenne? Sosiaalityössä, jos jossain tulisi näkyä yksilölliset kokemukset, palvelunkäyttäjien äänet ja tieteellinen pluralismi. Jos otetaan esimerkiksi päihteenkäyttäjät, sijoittaisin traumainformoidun työotteen kouluttajana järjestelmälliset katsaukset meta-analyysien yläpuolelle ja kolme alinta tasoa, kartoittavat ryhmätutkimukset, mielipidekyselyt ja laadulliset tutkimusmenetelmät korkeampaan asemaan. Kun palvellaan marginaalissa olevia erityisyhmiä, on tärkeää ottaa huomioon palvelunkäyttäjien eletyt kokemukset, ilmiöiden kompleksisuus, intersektionaalisuus ja terveyden sosiaaliset määrittelijät, eikä positivistinen tieteenperinne yleensä ole niihin paras lähestymistapa. Päihteidenkäyttäjät, jos ketkä, tarvitsevat traumainformoitua näkökulmaa. He kaipaavat nähdyksi tulemista ja ainutkertaisten tarpeittensa huomioimista. Traumainformoidun työotteet merkittävää pioneerityötä tehnyt järjestö, Substance Abuse and Mental Health Services Administration SAMHSA (2014) Yhdysvalloissa, on saanut alkusysäyksensä otteen kehittämiseen nimenomaan kokemuksistaan mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien kanssa painiskelevien kansalaisten palvelemisesta.

‍

Kuvio 1. Esimerkki tieteellisten tutkimusmenetelmien hierarkiasta (libguides usc.edu)

Asiantuntijan tehtävänä on rakentaa demokraattista tiedettä, jossa palvelemme parhaalla mahdollisella tavalla palvelunkäyttäjiä räätälöiden niitä yksilöllisesti eri ryhmille ja yksilöille. Kustannustehokkuus edellyttää, että teemme erityisen hyviä ja tehokkaita palveluja nimenomaan heille, jotka kärsivät eniten haavoittavista kokemuksista, koska he käyttävät eniten palveluita. Tällä tehdään ihmisläheisiä, inhimillisiä palveluita ja jo arkijärjellä ajatellen kustannussäästöjä, kun kaikki osapuolet sitoutuvat palveluihin paremmin. Eettisen ammattilaisen kannattaa miettiä, ketä halutaan palvella:  yltiöindividualistista, konservatiivista ja kolonialistista, hierarkioille rakentuvaa terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa, ”harvain valtaa”, vai syvälliseen demokratiaan tähtäävää sosiaalisesti oikeudenmukaista terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa. Jälkimmäisessä pyritään yhteisen ihmisyytemme huomioiseen, hyvinvointi- ja terveyspääoman kasvattamiseen sekä luovan, moninäkökulmaisen, oppimiskapasiteetin maksimoimiseen. Lääketieteelle itselleen tekisi myös hyvä dekolonisaatio ja tieteellinen pluralismi, kriittinen oman tieteenperinteensä itsetarkastelu (Wong S.H.M ym. 2021). Tässä yhteydessä tarkoitan dekolonisaatiolla tieteellisen monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden edistämistä, kriittistä ajattelua ja refleksiivisyyttä sekä uudenlaisten tieteellisten lähestymistapojen kehittämistä. Myös meillä lääketieteen ammattilaisilla päihdelääkärin ja yleislääkärin tiedon hierarkian tulisi näyttää hieman erilaiselta kuin vaikkapa kirurgin, syöpälääkärin tai hammaslääkärin hierarkia. Lisäksi ihmisen kohtaamisen taidot nousevat erilaisesta tiedon hierarkiasta kuin vaikkapa hoitotoimenpide tai lääkitys.

Näyttöinformoidut palvelut – Aito ihmislähtöisyys ja tiedonlähteiden moninaisuuden arvostus

Näyttöinformoidussa toiminnassa pyritään räätälöimään palvelut kullekin palvelunkäyttäjälle ja yksilölle sopivaksi. Yhdenvertaisuutta ei ole pelkästään se, että ihmiset saavat samanlaisia palveluita eri puolella Suomea. Ne on räätälöitävä kullekin yksilölle ja erityisryhmälle sopiviksi. Esimerkiksi eri yksilöille ja ryhmille henkilö-, suku- ja kulttuurihistoriasta sekä muista tekijöistä (neurokirjo, sukupuoli-identiteetti, traumahistoria, vammaisuus, jne.) johtuen sopii erilaiset terapiat, terapeuttiset ja valmennusmenetelmät sekä niiden yhdistelmät. Jokaisen traumatisoidun ihmisen kohtaaminen on erilaista. Ei samaa kaikille vaan esimerkiksi terapiassa joku voi hyötyä kognitiivisesta terapiasta, toinen tanssi- ja liiketerapiasta tai muista luovista terapiasta, kolmas ratkaisukeskeisestä, neljäs mindfulness-pohjaisista menetelmistä, viides psykofyysisestä fysioterapiasta ja alkuperäiskansojen jäsenet sekä muut erityisryhmät omista terapiamuunnelmista, jossa heitä on osallistettu jne. Monikulttuurisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen sisällyttäminen toimintaan dialogisesti on tärkeää ja eettistä (Swan & Ceballos 2020).

Yksilöllisten tarpeiden vuoksi käytän, ja ehdotan käytettäväksi traumainformoitujen palvelujen yhteydessä mieluimmin käsitettä ”näyttöinformoitu lähestymistapa” kuin ”näyttöön perustuva lähestymistapa”. Käsitteellä ”näyttöinformoitu toiminta” haluan luoda uusia mielleyhtymiä ja sivumerkityksiä demokraattisemmasta ihmisosaajien palvelurakenteesta, joka aidosti edistää tasa-arvoisia julkisia palveluita sekä yhteistyötä ja arvostusta eri ammattilaisten välillä hyvinvointialueiden, rikosseuraamuslaitosten ja kasvatuksen järjestelmissä. Samanaikaisesti näyttöinformoidussa toiminnassa pidetään huoli siitä, että palvelut ovat turvallisia ja vaikuttavia, etenkin jos yhteiskunta näitä palveluita tukee.

Ehdottamassani trauma- ja näyttöinformoidussa näkökulmassa asiantuntijoiden lisäksi ruohonjuuritasoon muutkin toimijat tuottavat tärkeää tietoa, kuten käytännön työtä tekevät ammattilaiset (esimerkiksi lähihoitajat, siistijät, kouluavustajat), ja palvelunkäyttäjät sekä heidän perheensä. Traumainformoitu työote ja näyttöinformoitu toiminta sellaisena kuin minä sen näen ajaa tiedon demokratisointia siten, että pohdimme, mikä on tutkittavan ongelman luonne ja mitä tavoittelemme. Tämän jälkeen  pohdimme ja reflektoimme yhdessä asiantuntijoiden, ammattilaisten ja palvelunkäyttäjien, esimerkiksi kokemusasiantuntijuuteen kouluttautuneitten traumatoipujien kanssa, tiedon hierarkian järjestystä tai sitä tarvitseeko sitä ylipäätään olla.

Interventiot eivät ole näyttöinformoidussa toiminnassa ”postmoderneja” – kaikki käy – pohjaisia vaan pikemminkin ”transmoderneja” eli toimintaa ohjaa ideaalitilanteessa yksilöllisesti räätälöity, eri tietolähteistä ammennettu tieto, aidosti ihmislähtöinen ja traumainformoitu toimintamalli, yksilön oikeuksiin ja vastuisiin keskittyvän etiikan lisäksi relationaalinen etiikka ja hyvä realiteettitaju. Tieteen kontekstissa transmoderni lähestymistapa pyrkii ylittämään modernin ja postmodernin tieteen rajoitukset. Se etsii tasapainoa järkeen ja kokemukseen perustuvan tiedon välillä ja pyrkii luomaan tieteellistä ymmärrystä, joka on sekä kriittistä että rakentavaa.

Näen Irina Ateljevicin (2013) tavoin transmodernisuuden kattoterminä, joka yhdistää monia käsitteitä ja periaatteita viestiäkseen yhteistä ajatusta ekologisemmasta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta paradigman muutoksesta; seuraavasta tiedollisesta askeleesta ihmiskunnan historiassa. Transmodernit keskustelukäytännöt puoltavat osallistavia tietokäytäntöjä etsien jatkuvasti integroivaa, kokonaisvaltaista tietoa järjestelmistä useista näkökulmista käsin, arvostaen kokemusta, käytäntöä ja alkuperäiskansojen viisautta tieteellisen empirismin ja teorian rinnalla. (Irina Ateljevic, 2013). Transmoderni ajattelu ymmärtää kaiken elämän systeemisen, kompleksin, luonteen eikä pyri vain löytämään yksinkertaisia kausaalisuhteita.

‍

Kuvio 2.  Näyttöinformoitu toiminta

Näyttöinformoidussa toiminnassa vallitsee yksilöllinen dynaaminen tasapaino eri tiedonlähteiden välillä. Toiminnassa on ikään kuin yhteinen tietopaletti, josta tietoa ja käytäntöjä ammennetaan hyvinvointia ja terveyttä edistävään toiminaan (Research in Practice). Kasvattajat sekä sote- ja rise-ammattilaiset voivat ammentaa tästä paletista tietoa aidon ihmislähtöiseen trauma- ja väkivaltainformoituun toimintaan.

Näyttöinformoidussa työotteessa pyritään käyttämään mahdollisimman monesta lähteestä tulevaa tieteellistä tietoa. Näin saavutettu ymmärrys yhdistetään asiantuntijan ja ammattilaisen kokemukselliseen viisauteen, hänen hiljaiseen tietoonsa, sekä asiakkaan eletystä kokemuksesta nousevaan viisauteen. (Dez, Holmes 2024) Tiedollinen epäoikeudenmukaisuus sisältää toisten maailmankuvien ”poissulkemisen” ja ”hiljentämisen”. Se voi sisältää esimerkiksi systemaattista oman asiantuntija-aseman korostamista, oman tieteellisen maailmankuvan yliarvostamista sekä toisenlaisten tietolähteiden aliarvostamista. Se voi näyttäytyä esimerkiksi mediassa epäoikeudenmukaisuutena auktoriteettien valitsemisessa sekä aiheettomana toisen tiedon väheksyntänä (Galasińsk Dariusz ym., 2023). Tiedolliseen oikeudenmukaisuuteen ammattilaiset tarvitsevat sitä, että he pyrkivät käyttämään kehollistuneiden aivojensa koko kapasitettia siten, että he ovat avoimia erilaisten maailmankuvien dialogille. (Sarvela, Kati 2024.)  

Sanaan ”näyttöinformoitu” tarvitaan tietovarantoa, joka huomioi paremmin terveyden, hyvinvoinnin ja oppimisen sosiaaliset taustatekijät ja olosuhteet, joissa ihmiset syntyvät, kasvavat, työskentelevät, elävät ja ikääntyvät. Toisin sanoen otetaan huomioon laajempi joukko erilaisia voimia ja systeemisiä tekijöitä, jotka muokkaavat arjessa ihmiselämää. Nämä yksilölliset intersektionaaliset tekijät tunnustetaan keskeisiksi terveyttä määrittäviksi tekijöiksi (Sibley K.M. 2022). Siksi kaikkien mahdollisten tietolähteiden käyttö on tärkeää.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, kun ihminen ymmärretään holistisesti yhteiskunnallisten, kulttuuristen, intersektionaalisten ja biologisten ilmiöiden kokonaisuutena. Lääketieteilijänä ajattelen, että tarvitsemme lisää ihmislähtöisyyttä ennaltaehkäisevän lääketieteen vahvistamiseen sekä voidaksemme vastata nykyihmisen moninaisiin tarpeisiin. Tämä merkitsee sitä, että meidän on rakennettava entistä vahvempi ja arvostavampi yhteys esimerkiksi kasvatustieteiden, humanististen, relationaalisten neurotieteiden, uskontotieteiden ja yhteiskuntatieteiden kanssa. Näyttöinformoituna nojaamme yhä enemmän yhteiseen hyvään tahtoon ja ihmisyyteen sekä ammattilaisina arvostavaan päätöksentekoon. Näiden ytimessä on itse- ja yhteisöohjautuvuuden vahvistaminen, refleksiivisyys, itsekasvatus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä terveet, traumainformoidut valtarakenteet eri instituutioiden hallinnossa ja politiikassa.

Traumainformoidun työotteen pioneerina Suomessa totean, että yhä harvempi ihmisosaaja viihtyy tällä hetkellä edelleen valtaa pitävässä vanhentuneessa tiedon hierarkiassa, jossa ihmistä ei nähdä holistisena kokonaisuutena. Trauma-, neuro- ja näyttöinformoiduissa palveluissa tunnistetaan, että meillä ihmisillä, myös asiantuntijoilla ja päättäjillä, voi olla omista haitallisista kokemuksista tai indoktrinoinnista nousevia vanhentuneita, epäajankohtaisia uskomuksia ja ajattelun vääristymiä, joita tulisi pyrkiä refleksiivisyyden ja itsekasvatuksen kautta korjaamaan.

‍

Lopuksi

Päättäjien keskuudessa ajattelun vääristymät ovat erityisen vahingollisia. Kokemukseni on, että monissa tapauksissa ruohonjuuritason toimijat ovat tällä hetkellä oivaltaneet traumainformoidun työotteen syvällisemmin kuin johtajat ja päättäjät. Kustannustehokaiden ja ihmislähtöisten palvelujen tuottamiseksi heidänkin tulisi valmistautua syvälliseen asennemuutoksen, paradigmasiirtymään. Heidän tulisi kyetä jatkuvaan dialogiin erilaisten tiedollisten näkökulmien kanssa ja siten uudistua ja muuttua sekä näin luoda uudenlaiselle tiedolliselle oikeudenmukaisuudelle perustuvia, nykyihmiselle paremmin istuvia suosituksia.

Tavoitteen tulee olla syvädemokratia, kansanterveyden, oppimisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen tiedollisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tähän suuntaan ollaan menossa, vaikkakin osa ammattilaista vaikuttaa valitettavasti kentällä kokevan, että tällä hetkellä konservatiivinen politiikka on johtanut tiedollisessa oikeudenmukaisuudessa taantumaan. Matka ideaaliseen traumainformoituun ja järjestelmän traumatransformaatioon on aina keskeneräinen ja takapakkeja tulee aivan samaan tapaan kuin traumasta toipuvan yksilön kehityksessä tapahtuu.

Lähteet

‍

Irena Ateljevic, (2013), Transmodernity: Integrating perspectives on societal evolution,

Futures,Volume 47, 2013,Pages 38-48,ISSN 0016 3287 https://doi.org/10.1016/j.futures.2013.01.002.

Farouk Y. Seif. (2019). DESIGN IN THE TRANSMODERN WORLD: ENVISIONING REALITY BEYOND ABSOLUTENESS. Switzerland: Peter Lang AG, 399 p. (ISBN 978-3-0343-2866-1)

Galasińsk Dariusz, Justyna Ziółkowska, Glyn Elwyn, Epistemic justice is the basis of shared decision making, Patient Education and Counseling,Volume 111,2023, 07681,ISSN 0738-3991, https://doi.org/10.1016/j.pec.2023.107681.

libguides usc.edu, The Science of Social Work: Evidence-based Practice Resources, University of Southern California, Haettu 14.7.2024

Galasińsk Dariusz, Justyna Ziółkowska, Glyn Elwyn,, Epistemic justice is the basis of shared decision making, Patient Education and Counseling,Volume 111,2023, 07681,ISSN 0738-3991, https://doi.org/10.1016/j.pec.2023.107681.

Research in Practice, järjestö NCB:ssä (National Children’s Bureu) https://www.researchinpractice.org.uk/all/content-pages/podcasts/what-is-evidence-informed-practice/

Sarvela, Kati (2024), Sydänyhteys ja sydänaivot, osa 1 https://iloajatoivoa.fi/blogs/sydanyhteys-ja-sydanaivot-osa-1- , Haettu 14.7.2024

Strompolis M, Tucker W, Crouch E, Radcliff E. The intersectionality of adverse childhood experiences, race/ethnicity, and income: Implications for policy. J Prev Interv Community. 2019 Oct-Dec;47(4):310-324. doi: 10.1080/10852352.2019.1617387. Epub 2019 May 27. PMID: 31131725.

Sibley, Kathryn M., Kasperavicius, Danielle, Rodrigues, Isabel B., Giangregorio, Lora, Gibbs, Jenna C., Graham, Ian D., Hoens, Alison M., Kelly, Christine, Lalonde, Dianne, Moore, Julia E. (2022), Development and usability testing of tools to facilitate incorporating intersectionality in knowledge translation, BMC Health Services Research. 2022 Jun 27;22(1):830, https://doi.org/10.1186/s12913-022-08181-1

Substance Abuse and Mental Health Services Administration. SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach. HHS Publication No. (SMA) 14-4884. Rockville, MD: Substance Abuse and Mental Health Services Administration, 201

Swan, A. M., & Ceballos, P. (2020). Person-centered conceptualization of multiculturalism and social justice in counseling. Person-Centered & Experiential Psychotherapies, 19(2), 154–167. https://doi.org/10.1080/14779757.2020.1717981

Wong, S.H.M., Gishen, F. and Lokugamage, A.U. (2021) ‘“Decolonising the Medical Curriculum“: Humanising medicine through epistemic pluralism, cultural safety and critical consciousness’. London Review of Education, 19 (1), 1–22. https://doi. org/10.14324/LRE.19.1.16

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin