Kati Sarvela

14.4.2026

‍

Nykyinen keskustelumme sote-kustannusten kasvusta ja mielenterveyskriisistä pyörii usein oireiden sekä jo syntyneiden ongelmien ja sairauksien ympärillä. Me hoidamme kansalaisia edelleen yksilökeskeinen eetos edellä, kun meidän pitäisi korjata jämäkämmin instituutioiden ja organisaatioiden rakenteita. Suurin este terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle on kapea lähestymistapa, jossa väkivalta, krooniset sairaudet ja mielenterveysongelmat nähdään edelleen ensisijaisesti yksilön sisäisinä rikkoutumina, irrotettuna ekologisesta, fyysisestä, sosiaalisesta ja historiallisesta ympäristöstä, jossa ne syntyvät.

Tarvitsemme radikaalin suunnanmuutoksen: siirtymän kohti kestävää hyvinvointi- ja terveyspolitiikkaa, joka perustuu monitieteelliseen tietoon, terveisiin valtarakenteisiin instituutioissamme, turvaan, monialaiseen yhteistyöhön, kumppanuuteen, vertaistyöhön  ja aitoon osallisuuteen (SAMHSA 2022). Kyseessä on paradigmasiirtymä – hyppäys holistiseen ja systeemiseen ihmiskuvaan, johtamiseen sekä yhteiskuntapolitiikkaan.

‍

Stressin kolme kasvoa: Hyvästä toksiseen

Ymmärtääksemme hyvinvoinnin rapautumista, meidän on ymmärrettävä stressin olemusta. Stressi ei ole itsessään vihollinen, mutta sen luonne muuttuu ratkaisevasti olosuhteiden mukaan. Harvardin yliopiston “Kehittyvä lapsi- keskuksen” (Center on the Developing Child) mukaan stressi jaetaan kolmeen luokkaan:

1. Hyvä stressi (Positive stress): Lyhytkestoiset haasteet, kuten jännitys ennen suoritusta. Se virittää hermostoa ja vahvistaa resilienssiä, kun taustalla on turvallisia ihmissuhteita.

2. Siedettävä stressi (Tolerable stress): Vakavammat elämäntapahtumat, kuten läheisen menetys. Stressireaktio on voimakas, mutta se pysyy hallittavana ja vaurioita korjaavana, jos yksilöllä on riittävä sosiaalinen ja yhteisöllinen tuki.

3. Toksinen stressi (Toxic stress): Kun stressi on voimakasta ja pitkäkestoista – ilman suojaavaa tukea – se muuttuu biologisesti haitalliseksi. Se on olemukseltaan rinnasteinen traumaattiselle stressille. Toksinen stressi pitää kehon jatkuvassa hälytystilassa, mikä muuttaa aivojen arkkitehtuuria, vahingoittaa immuunijärjestelmää ja on suora linja kroonisiin sairauksiin, mielenterveyden romahdukseen ja oppimisvaikeuksiin (Shonkoff ym. 2012). Toksinen stressi tarkoittaa, että keho altistuu jatkuvasti stressihormoneille (kuten kortisolille ja adrenaliinille), mikä vaurioittaa elimistöä. Traumaattinen stressi (kuten PTSD, kehityksellinen tai kompleksinen trauma) on tämän saman biologisen hälytystilan seuraus: hermosto on jäänyt joko ylivireystilaan (taistele-pakene) tai alivireystilaan (lamaannu).

‍

Ekososiaalinen malli: Trauman monet tasot

Ashworth ym. (2023) pohjalta edelleen kehittämäni traumainformoitu ekososiaalinen malli osoittaa, ettei toksinen stressi synny tyhjiössä. Se kerrostuu eri tasoilta, jotka kaikki vaikuttavat systeemisesti toisiinsa:

Yksilötaso: ACE-kokemukset, hermoston säätelyhäiriöt sekä perimän ja ympäristön vuorovaikutus.

Lähisuhteet: Pakottava kontrolli, lähisuhdeväkivalta, hylkäämiskokemukset ym.

Yhteisöt: Palvelutrauma, medikaalinen trauma, työpaikkakiusaaminen, ostrakismi ym.

Rakenteet: Rasismi, marginalisointi, seksismi, vammaisten syrjintä ym.

Ekologinen taso: Planetaarinen trauma, kuten ilmastokriisin sekä eläin- ja luontokadon tuottama toksinen stressi

Näitä systeemisiä vaikutusmekanismeja kuvaamme myös Teemu Liimataisen kanssa IKK-mallissamme https://www.iloajatoivoa.fi/blogs/traumainformoitu-paradigmasiirtyma-systeemisella-ja-holistisella-ajattelulla-kohden-kestavaa-hyvinvointia‍

Toksinen ekososiaalinen ympäristö muuntuu endosysteemimme eli yksilön biologisen järjestelmämme epätasapainoksi. Nykyinen sosiaalipolitiikkamme näyttää muuttuvan yhä enemmän toksisen stressin lähteeksi. Jos järjestelmä marginalisoi ja lisää turvattomuutta leikkaamalla kansanterveyttä ylläpitävistä rakenteista, se rapauttaa hyvinvointia sekä terveyttä ja kasvattaa sote-velkaa tulevaisuuteen. Tämän velan maksavat jälkeläisemme korkoineen tavalla tai toisella.

‍

‍

Maaperän merkitys - haitalliset ympäristöt

Pelkät yksilön lapsuuden haitalliset kokemukset (Adverse Childhood Experiences) eivät selitä koko kuvaa. "The Pair of ACEs" -malli muistuttaa, että yksilön kokemukset tapahtuvat aina tietyssä maaperässä: haitallisissa yhteisöllisissä ympäristöissä (Adverse Community Environments). Tätä kytköstä selittävät terveyden määrittelijät:

Terveyden sosiaaliset määrittelijät: Ne olosuhteet, joissa ihmiset syntyvät, kasvavat, elävät ja työskentelevät. Näitä ovat esimerkiksi koulutus, asuinalueen turvallisuus ja sosiaalinen tuki (WHO, 2023).

Terveyden rakenteelliset määrittelijät: Ne laajemmat poliittiset ja taloudelliset mekanismit, jotka jakavat valtaa ja resursseja. Ne määrittävät, kuka joutuu alttiiksi haitallisille olosuhteille ja kenellä on mahdollisuus terveyteen (Ashworth ym 2023)

Terveyden ekologiset määrittelijät: Puhdas vesi ja ilma, ravintoketjujen ja ilmaston vakaus, maaperän terveys, luonnon monimuotoisuus ym. (CPHA 2015)

Jos maaperä on myrkyllinen – täynnä köyhyyttä, syrjintää ja ekologista kärsimystä – yksilön on lähes mahdotonta toipua traumastaan. Meidän on hoidettava sekä puuta että maaperää, jossa se kasvaa.

‍

Kestävä hyvinvointi vai "tulevaisuusvaje"?

Tällä hetkellä elämme tavalla, jota voisi kuvata "tulevaisuusvajeeksi". Kun päätöksenteko perustuu lyhytnäköiseen taloudelliseen optimointiin, ihmisten  ja planeetan hyvinvoinnin kustannuksella, me tosiasiassa kulutamme lastemme tulevaisuuden pääomaa – niin henkistä, taloudellista kuin ekologista.

Kestävän hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii moraalista selkärankaa ja aikuisia, jotka osoittavat teoillaan olevansa lastensa puolella. Se vaatii:

Valtarakenteiden uudistamista: Päätöksenteon on perustuttava aitoon kumppanuuteen ja osallisuuteen (meaningful engagement), jossa ruohonjuuritason ja palvelunkäyttäjien ääni kuuluu (Ansari 2025; WHO 2023).

Monitieteellistä otetta: Traumainformoitu ymmärrys on tuotava osaksi kaikkea päätöksentekoa. Se ei ole vain "sote-asia", vaan se kuuluu kaupunkisuunnitteluun, talouspolitiikkaan ja koulutukseen.

Investointeja turvaan: Sote-kustannusten hallinta on mahdollista vain vähentämällä toksisen stressin lähteitä ja vahvistamalla yhteisöllistä resilienssiä.

Meillä ei ole varaa jatkaa nykyisellä tiellä, joka tuottaa mielenterveysongelmia, sairautta ja väkivaltaa. Turvallisuus on  kaiken perusta, mutta vasta rohkeudelle  ja jämäkälle myötätunnolle (Tallberg L ym.)  rakentuva systeeminen muutos tekee hyvinvoinnista kestävää.

‍

Lähteet

Ansari, M. I. Z. (2025). Promoting Employees Well-being by Reducing Working Stress to Achieve Sustainability. International Journal of Research in Business Studies.

Ashworth, H., et al. (2023). Trauma-informed care (TIC) best practices for improving patient care in the emergency department. International Journal of Emergency Medicine.

Canadian Public Health Association (CPHA). (2015). Global Change and Public Health: Addressing the Ecological Determinants of Health. Ottawa, ON: Canadian Public Health Association.

Ellis, W. R., & Dietz, W. H. (2017). A New Framework for Addressing Adverse Childhood and Community Experiences: The Building Community Resilience (BCR) Model. (The Pair of ACEs).

Sarvela K ja Liimatainen T, (2025). Traumainformoitu paradigmasiirtymä:  Systeemisellä ja holistisella ajattelulla kohden kestävää hyvinvointia, https://www.iloajatoivoa.fi/blogs/traumainformoitu-paradigmasiirtyma-systeemisella-ja-holistisella-ajattelulla-kohden-kestavaa-hyvinvointia

Substance Abuse and Mental Health Services Administration (SAMHSA). (2022). Trauma-Informed Care in Behavioral Health Services. Treatment Improvement Protocol (TIP) Series 57.

Shonkoff, J. P., et al. (2012). The lifelong effects of early childhood adversity and toxic stress. Pediatrics.

WHO (2023). WHO Framework for Meaningful Engagement of People Living with Non-communicable Diseases and Mental Health Conditions.

Tallberg, L., Välikangas, L., & Hamilton, L. (2022). Animal activism in the business school: Using fierce compassion for teaching critical and positive perspectives. Management Learning. https://doi.org/10.1177/13505076211044612

Wulsin, R. & Lawson. (2024). The Toxic Stress. Cambridge University Press.

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin