Yhteiskunnan todellinen luonne paljastuu siinä, kuinka se kohtelee lapsiaan  - Nelson Mandela

‍

Taustaa

Huolimatta hyödyllisyydestään väestötason tutkimuksissa,  ACE- pisteytys on karkea mitta lapsuudessa kertyvästä stressialtistuksesta, joka voi vaihdella samasta pistemäärästä huolimatta suuresti henkilöstä toiseen. (Jos ACE-pisteytykseen käytetty kymmenen kysymyksen kaavake on sinulle vieras, voit löytää sen esimerkiksi täältä https://mielipalvelut.fi/testit/ace-testi-lapsuuden-ajan-haitalliset-kokemukset/)

ACE-pisteytys seulonnassa tai yksilötason toksisen stressin mittarina on ACE-tutkimuksen pioneerin, Robert Andan ym. (2020) mukaan tyystin toisenlainen työkalu kuin yleisesti tunnustetut kansanterveyden seulontamittarit, kuten vaikkapa verenpaine- tai kolestrolimittaukset. ACE-pisteitä ei voida pitää seulontojen ja hoidollisen päätöksenteon yksiselitteisenä stressille altistumisen mittarina.

Robert Anda kumppaneineen ovat olleet huolestuneita erityisesti siitä, että väestötason tutkimukseen tarkoitettuja ACE-pisteitä käytetään kartoitus- tai diagnostiikkatyökaluna yksittäisten asiakkaiden sairastumisriskin päättelemisessä. Pahimmillaan pisteytyksestä voi tällöin muodostua kollektiivinen ja uusi potilaan leimaamisen väline. Otetaanpa esimerkisi kaksi henkilöä, joista molemmilla on yksi ACE-piste. Toinen henkilö oli viikon isovanhempien hoidossa, jossa häntä kuritettiin ruumiillisesti. Hänen oma kotinsa oli turvallinen ja vanhemmat tunnetietoisia. Toista lasta puolestaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi viikoittain ikävuosien kuusi ja kaksitoista välillä. Tämä jatkuva väkivallan keskellä eletty turvattomuus, johti hänen kohdallaan tyystin toisenlaiseen lopputulokseen kuin ensin mainitulla henkilöllä, vaikka kummallakin oli ACE-pisteitä yksi.On suuri merkitys sillä, missä lapsen kehitysvaiheessa kaltoinkohtelu tai laiminlyönti vaikuttaa, ja onko se pitkäkestoista vai lyhytkestoista. Lisäksi lopputulokseen vaikuttavat selviytymistä vahvistavat tekijät, korjaavat kokemukset ja tietysti myös lapsen geneettiset lähtökohdat.

Robert Anda korostaa, että ACE-tutkimus on ensisijaisesti tarkoitettu väestötason tutkimukseen. Yksilötasolla se voi olla pikemminkin elämänhistorian tutkimuksen eräs työkalu kuin sellaisenaan yksilön tilanteen kartoitusta. Hänen  mukaansa ACE-tutkimus on osoittautunut tärkeäksi oivallustyökaluksi: Monet ihmiset ovat löytäneet siihen paneutumisen jälkeen enemmän myötätuntoa itseään ja muita kohtaan. Se riisuu häpeäkulttuuria lasten laiminlyönnin ja kaltoinkohtelun ympäriltä.

‍

Katse länsimaiseen kulttuuriin

Meillä alkaa olla valtava määrä väestötason tutkimusta lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin. Miksi tähän tietoon ei ole suhtauduttu kansallisella tasolla riittävällä intensiteetillä? Eräs tärkeä selittävä tekijä lienee se, että tämä tutkimus herättää meitä kurkistamaan länsimaisten ihmisten koteihin ja kaappeihin, joihin on kätkettynä suuri määrä vaiettuja asioita, joita piilotetaan myrkyllisen positiivisuuden ja ratkaisukeskeisyyden taakse. Monet ihmiset vetoavat myös siihen, että “ihmisiä ei saa syyllistää”. Tosiasia on kuitenkin se, minkä Robert Anda nostaa esille: Syvällinen ymmärrys, joka tarjotaan ACE tutkimuksesta, turvallisessa ympäristössä, ei suinkaan johda häpeän ruokkimiseen ja syyllistämiseen vaan myötätunnon ja itse-myötätunnon vahvistumiseen. Parhaimmillaan ACE- tutkimuksen kansanterveydellinen ansio voisikin kansallisena hankkeena olla  ihmisten myötätunnon ja yhteisöllisen välittämisen kulttuurin lisääntyminen, jolla voisimme rakentaa terveyttä ja kestävää hyvinvointia. Meidän ei tarvitse alkaa mässäillä menneisyyden haitallisilla kokemuksilla voidaksemme oivaltaa kokemusten merkityksen myötätunnolle rakentuvassa kestävässä hyvinvoinnissa.

ACE-tutkimukseen reagointi parhaimmillaan on sitä, että heräämme lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin siinä määrin, että saamme aikaiseksi kansanterveydellisen, monialaisen ja osallisuudelle rakentuvan kansanterveydellisen kasvatuksellisen yhteistyön, jossa keskitymme näiden kokemusten ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisyä voidaan tehdä neljällä eri tasolla (kuvio 1).

‍

Kuvio 1. Toksinen stressi (mukaillen Bhushan ym., 2020)

‍

Ensisijaista on luoda politiikkaa ja hyvinvointialueiden johtamiskäytäntöjä, joissa tuemme perheitä ja vanhempia, jotta lapsia ei kohdeltaisi kaltoin. Kukaan vanhempi tuskin tieten tahtoen haluaa tehdä pahaa lapsilleen. Moni meistä on kuitenkin tietämättään ylisukupolvisten taakkojen ja opittujen ajatteluvääristymien sekä vanhemmilta opittujen, toistamiemme käyttäytymismallien uhri.

‍

Korjaavien kokemusten merkitys

Viimeaikoina minua on kiinnostaneet yhä enemmmän myös haitallisia kokemuksia ennaltaehkäisevät sekä selviytymistä vahvistavat tekijät ja korjaavat kokemukset. Kansanterveystutkimus kertoo meille, että ennaltaehkäisyä voidaan tehdä monella eri sektorilla ja tasolla.

‍

Kuvio 2. Positiiviset lapsuuden kokemukset

‍

Positiivisia selviytymistä vahvistavia tekijöitä ja korjaavia kokemuksia kuvataan eri tutkimusperinteissä hieman eri tavoin (esim. Bethell BCE, HOPE, PCE ja PACE-malli, näihin voimme palata joskus myöhemmin). Jos itselläni olisi tämä ymmärrys mikä nyt on, ja olisin ollut tyynemmillä vesillä nuorena äitinä, lapsieni kasvatus olisi ollut joiltakin osin melko erilaista. Ilokseni kuitenkin huomaan, että lapseni ovat suhteellisen tasapainoisen oloisia; he vaikuttavat nuorina keski-ikäisinä vakaammilta kuin itse olin vastaavassa iässä. Ehkä he ovat saaneet saaneet juuri näitä selviytymistä vahvistavia tekijöitä ja korjaavia kokemuksia? Mieleeni on painunut jostain tutkimuskirjallisuudesta ajatus, (luultavammin Daniel Siegeliltä?), että koskaan ei ole liian myöhäistä tarjota lapsillensa korjaavia kokemuksia (“repair”). Tämä liittyy kiinteästi ajatukseen oman haavoittuvuuden ja epätäydellisyyden tunnustamisesta.

Johanna Hietamäki kumppaneineen ovat kehittäneet tieteelliseen tutkimustarkoitukseen kyselylomakkeen, jossa huomioidaan joitakin perinteisen kyselykaavakkeen puutteita kuten näitä selviytymistä vahvistavia tekijöitä. Artikkelissa todetaan: “Haitallisten lapsuusajan kokemusten väestötason seulonnasta käydään tällä hetkellä vilkasta kansainvälistä keskustelua. Tämän hetkinen tutkimusnäyttö antaa kuitenkin vielä liian vähän vastauksia siihen, milloin, mitä ja millä tavoin käytännössä tulisi seuloa. Tämän vuoksi myöskään ACE-THL lomaketta ei tulisi toistaiseksi käyttää seulontaluonteisesti tai asiakastyössä.”

THL:n ajattelu näyttää olevan linjassa Robert Andan ajatusten kanssa.

‍

Sinua saattaa kiinnostaa myös kansanterveyttä ja traumainformoitua lähestymistapaa käsittelevät videomme Youtube-kanavallamme Yhteinen kieli - Traumainformoitu kulttuuri @traumainformoitu, esimerkiksi soittolista “Yhteiskunta ja kansanterveys” https://www.youtube.com/@traumainformoitu

‍

Lähteet

Anda, Robert F., Laura E. Porter, and David W. Brown. "Inside the adverse childhood experience score: Strengths, limitations, and misapplications." American Journal of Preventive Medicine 59.2 (2020): 293-295.

Anda, Robert haastattelu Youtubessa (Serena Barltett haastattelee) (2022), , Heal from childhood experiences using neuroplasticity, https://youtu.be/o0iX5lHB2m8?si=Whaw-T6T0W07CM_O, Haettu 5.2.202

Bhushan D, Kotz K, McCall J, Wirtz S, Gilgoff R, Dube SR, Powers C, Olson-MorganJ, Galeste M, Patterson K, Harris L, Mills A, Bethell C, Burke Harris N, Office of theCalifornia Surgeon General. Roadmap for Resilience: The California Surgeon General’s Report on Adverse Childhood Experiences, Toxic Stress, and Health. Office of theCalifornia Surgeon General, 2020. DOI: 10.48019/PEAM8812.

Hietamäki Johanna,  Lindgren Maija, Therman Sebastian ja Laajasalo Taina, (2022) Lapsuuskokemuksia-kyselylomake (ACE-THL) haitallisten lapsuudenkokemusten tutkimukseen, THL.fi Tutkimuksesta tiiviisti 5/202w.

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin