Traumainformoitu lähestymistapa hyödyntää systeemistä lähestymistapaa kansanterveysongelmien, kuten väkivallan ja monien mielenterveysongelmien sekä kroonisten sairausten vähentämiseksi. Tällä hetkellä meillä näyttää vallitsevan suurista juhlapuheista huolimatta yksilökeskeinen, yksisilmäiselle talousajattelulle rakentuva eetos, jossa vastuutetaan jopa lapsia omasta terveydestään, vaikka lasten sekä heidän aikuisuuden hyvinvointinsa ja terveytensä riippuu merkittävästi siitä, millaisessa sosiaalisessa ja fyysisessä ympäristössä he elävät. Terveytemme ja hyvinvointimme muovautuu suhteissamme.

Kun lähestymme terveyttä ja hyvinvointia systeemisestä, kansanterveydellisestä lähestymistavasta käsin ennaltaehkäisevästi,  jokaisen kansalaisen ja ammattilaisen yhteisenä asiana, mahdollistuu koordinoitu, yhteistyöhön perustuva lähestymistapa, jolla voidaan tehdä merkittäviä säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Traumainformoitu kansanterveydellinen systeeminen näkökulma hyvinvointiin ja terveyteen ruokkii kestävää terveyttä ja hyvinvointia.

Terve yhteiskunta ei ole sellainen, joka odottaa lapsen muuttumista mielenterveydeltään epävakaaksi tai kroonisesti sairaaksi. Siinä sen sijaan nähdään, kuinka terveyttä ja hyvinvointiamme ei muokkaa pelkästään geenimme, vaan myös sosiaaliset, kulttuuriset, poliittiset, taloudelliset, kaupalliset sekä ympäristöön liittyvät tekijät. Terveessä yhteiskunnassa ryhdytään aktiivisiin toimiin kaikilla näillä osa-alueilla, jotta yhdessä luodaan terveyttä nykyisille ja tuleville sukupolville. (Berry G ym., 2011)

Terveessä kestävää hyvinvointia edistävässä yhteiskunnassa tunnistetaan myös evolutiivinen laumaeläinluontomme. Meitä ei ole luotu erillisyyteen. Erityisen tärkeää sekä aikuisuuden terveyden ja hyvinvoinnin kannalta että perheiden kannalta on, että kaikkein haavoittuvimpana aikana, raskaudesta kolmanteen ikävuoteen, perheet saavat kaiken mahdollisen tuen ja kannattelun. Tällä vähennettäisiin roimasti monia kansanterveysongelmia mukaan lukien väkivalta. (Veronique P. Mead, 2020.) Tällä hetkellä suuntaus on kuitenkin se, että rahavirrat ohjataan jo syntyneiden ongelmien hoitoon, mikä voi ruokkia kyllä lyhytnäköistä talouskasvua, mutta ei yhdenvertaisuutta ja kansanterveyttä.

1970-luvulla toteutettu Pohjois-Karjala -projekti oli merkittävä kansanterveyden hanke, jolla pyrittiin vähentämään sydän- ja verisuonitautien määrää Suomessa. Pohjois-Karjalan alue valittiin hankkeen kohteeksi, sillä maakunnassa oli Suomen korkein sydän- ja verisuonitautikuolleisuus. Tässä hankkeessa terveydenhuolto, sosiaalityö, kasvatus ja järjestöt tekivät tehokasta yhteistyötä ja näin saatiin aikaiseksi yhdessä tuloksia. Tänä päivänä puhutaan paljon osallisuudesta ja yhteistyöstä, mutta toimintaa näyttäisi ohjaavan kansanterveystieteen sijaan poliittinen ideologia ja epäterveet valtarakenteet kuten tiedollinen epätasa-arvo sekä järjestelmälähtöisyys.

On mielenkiintoista, miten tänä päivänä puhutaan suuria sanoja osallisuudesta ja yhteistyöstä, mutta 70-luvulla siitä ei pelkästään puhuttu, vaan yhdessä tehtiin esteetöntä kansanterveystyötä kansalaisten hyväksi. Oma johtopäätökseni on, että tänä päivänä suurimpia yhteistyön esteitä ovat rakenteelliset ongelmat, joissa ei haluta tasata valtaa siten, että tehokas yhteistyö mahdollistuisi. Terveyttä ja hyvinvointiamme ei ohjaa ensisijaisesti kansanterveydelliset näkökulmat, vaan kolonialismiin juontavat yksilökeskeiset medikalisoivat, suoritekeskeiset, kaupalliset mallit. Sosiaalityötä, kasvatusta ja terveydenhuoltoa ohjataan stressiä ruokkivalla kilpailun eetoksella, jossa on unohdettu laumaeläinluontomme. Tämä ei pelkästään ole ongelma palvelunkäyttäille, vaan myös työvoimalle. Kun ammattilainen  uupuu ja sairastuu rakenteellisesti epäterveessä järjestelmässä, syy vieritetään hänen niskaansa: työntekijää kehoitetaan hoitamaan itsensä kuntoon “omahoito menetelmillä”.

Pahoinvoinnin ja sairastavuuden ennaltaehkäisy edellyttää systeemistä kansanterveydellistä näkökulmaa, jossa panostetaan perheneuvoloihin, neuvoloihin, sosiaalihuollon, terveydenhuollon  ja kolmannen sektorin esteettömään, tiedollisesti oikeudenmukaiseen,  yhteistyöhön. Tällä hetkellä siirretään varoja pois juuri niiltä hyvinvoinnin osa-alueilta, jotka ovat välttämättömiä sairastavuuden ja pahoinvoinnin vähentämisessä. Terveydenhuollon ensisijainen tehtävä jo nimensä mukaisesti on tukea yksilöllistä ja kansanterveyttä eikä vain hoitaa jo syntyneitä terveydellisiä ongelmia.

Suomessa on perinteisesti luotettu terveydenhuoltoon ja koulutukseen, mutta viime vuosina tämä luottamus on heikentynyt.(valtioneuvosto.fi). Syitä on varmasti monia. Itse näen eräänä tärkeimpänä syynä terveydenhuollon eriarvoistumiskehityksen sekä myötätunnon puutteen. Meillä on katoamassa yhteinen kokemus siitä, että järjestelmä tuottaa kaikille hyvää. Yksilökeskeinen kapitalistinen kilpailukulttuuri ja kestävää hyvinvointia edistävä myötätunto eivät istu saman pöydän äärellä.

‍

Nauhoitin seitsenosaisen videosarjan systeemisestä lähestymistavasta kansanterveyteen. Neljä ensimmäistä osaa keskittyy siihen, mistä korkea sairastavuus ja pahoinvointi kumpuavat ja kolme viimeistä siihen, miten niitä voitaisiin ennaltaehkäisemällä vähentää. Ajatteluni  perustuu ensisijaisesti ACE-tutkimuksiin eli kansanterveydellisiin tutkimuksiin lapsuuden haitallisista kokemuksista, PCE-tutkimuksiin eli tutkimuksiin lapsuuden positiivisista kokemuksista sekä kiintymyssuhdeteoriaan.

Videot löytyvät  Youtube-kanavaltamme Yhteinen kieli - Traumainformoitu kulttuuri @traumainformoitu, “Yhteiskunta ja kansanterveys”-soittolistalta https://www.youtube.com/@traumainformoitu

Ensimmäinen video löytyy täältä

Video 59. ACE-tietoinen traumainformoitu kansanterveystyö Osa 1

‍

Lähteet

Berry G et al (2011) The effectiveness of partnership working in a crime and disorder context. https://assets. publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/ uploads/attachment_data/file/116549/horr52-report.pdf (Haettu 1.2.2025)

Mead, Veronique P. "Adverse Babyhood Experiences (ABEs) Increase Risk for Infant and Maternal Morbidity and Mortality, and Chronic Illness." Journal of Prenatal and Perinatal Psychology and Health 34 (2020): 4.

thl.fi, Pohjois-Karjala-projekti muutti perusteellisesti suomalaisten elintapoja ja lisäsi terveitä elinvuosia – projektin alkamisesta 50vuotta (Haettu 1.2.2025) https://thl.fi/-/pohjois-karjala-projekti-muutti-perusteellisesti-suomalaisten-elintapoja-ja-lisasi-terveita-elinvuosia-projektin-alkamisesta-50-vuotta (Haettu 1.2.2025)

valtioneuvosto.fi, (2024)  Kansalaispulssi: Luottamus terveydenhuoltoon ja koulutukseen yhä laskussa,https://valtioneuvosto.fi/-/kansalaispulssi-luottamus-terveydenhuoltoon-ja-koulutukseen-yha-laskussa (Haettu 1.2.2025)

Profiilikuvan teksti: YouTube 2.2.2025. Rising Together: Understanding the Lifelong Effects of Childhood Trauma and How We Can Respond https://www.youtube.com/watch?v=h6SU9Xya2D0

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin