Yksinkertainen totuus on se, että me kaikki elämme elämänlaatuumme vaikuttavassa  suhteiden verkostossa. Verisukulaisten lisäksi olemme liittyneinä lukuisiin ihmisiin monilla eri tasoilla. Jotkut suhteet saattavat olla täynnä kipua ja ahdistusta, ja toiset saattavat olla täynnä luottamusta ja iloa. Yhteyden kokemuksemme ovat elämä. Ensimmäinen yhteytemme on äitiimme, hänen kehoonsa, hänen tunteisiinsa, hänen mieleensä ja henkeensä. Tämä alkusuhde opettaa meille maailmassa elämistä. Tämä ja perinataalit [syntymänläheiset] kokemuksemme ovat painettuja meihin solutasolla.  (Castellino R ym., 1997/2001)

Vuosikymmenien tutkimukset osoittavat, että lapsuuden haitallisille kokemuksille (ACE) altistuneet yksilöt ovat vaarassa rapauttaa nuoruuden hyvinvointinsa ja aikuisuuden fyysisen terveytensä. Viime aikoina ylisukupolvinen traumatutkimus, johon liittyy myös raskauden ja synnytyksen aikainen ja sen jälkeinen biologinen ohjelmointi, näyttää osoittavan vielä pitkäaikaisemmat haitallisten kokemusten seuraamukset. Haitallisten kokemusten vaikutukset saattavat ulottua sukupolvista toisiin.

Äidin lapsuuden haitalliset kokemukset voivat vauvan fysiologisten seuraamusten lisäksi vaarantaa äidin ja lapsen vuorovaikutuksen sekä heidän kahdenvälisen vastavuoroisen suhteen luonteen. Vahingoittunut suhde äitiin näyttää liittyvän aikuisuuden mielenterveyshaasteisiin ja lasten käyttäytymisongelmiin. Toki muillakin lähisuhteilla  on merkitystä, mutta koska äiti kantaa raskauden ajan lasta, tätä suhdetta voidaan pitää perustellusti alkusuhteena. Veronique Mead korostaa, että vauvaiän ja ylipäätään varhaiset haitalliset kokemukset vaarantavat psykososiaalisen hyvinvoinnin lisäksi aikuisuuden fyysisen terveyden. Tällaiset kokemukset lisäävät riskiä lukuisiin kroonisiin sairauksiin.

Veronique Mead on synnytyslääkäri, somaattinen terapeutti, kouluttaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten haitallisten varhaisten ja erityisesti vauvaiän kokemusten (ABEs Adverse babyhood experiences) käsitteen kehittämisestä. Hän vie sisukkaasti traumainformoitua lähestymistapaa eteenpäin lääketieteessä ja sen ulkopuolella. Veronique Meadin kotisivut löytyvät täältä: https://chronicillnesstraumastudies.com/

V. Mead korostaa, että epigenetiikkaan, traumaattiseen stressiin, toksiseen stressiin sekä lapsen ja hänen lähisuhteisiinsa liittyvään sosiaaliseen yhteyteen liittyvä tutkimusaineisto osoittaa, että elämänkokemukset ovat vuorovaikutuksessa geenien kanssa. Tätä kautta ne vaikuttavat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä tunne-elämän tasapainoon ja  fyysiseen terveyteen, lukuisiin kroonisiin sairauksiin ja  mielenterveysongelmiin. ABE:t sisältävät äidin kokemushistorian ennen raskautta ja sen aikana, sekä lapsen perhe-elämän ensimmäiset vuodet, jotka ovat erityisen herkästi haavoittuvaa aikaa. Seuraavassa referoin V. Meadin tutkimustyötä ABE:n parissa erityisesti fyysisen terveyden näkökulmasta käsin.

Elämäntapahtumat ja lukuisat vauvan ympäristötekijät, kuten perhe, kulttuuri ja yhteiskunta muovaavat lapsen fysiologiaa kuten vireystilojen  ja tunnetilojen säätelyä, aivojen kehitystä sekä kykyä luoda ja ylläpitää ravitsevia ihmissuhteita. Lisäksi ne määrittelevät hänen nuoruutensa ja aikuisuutensa elämän mahdollisuuksien avautumista. Keskinäinen yhteyden kokemus, esteetön vuorovaikutus, turvallisuuden tunne sekä lapsen ja vanhempien saama kannatteleva tuki vahvistavat resilienssiä ja ovat puskureina erilaisten vastoinkäymisten vaikutuksille. Ymmärrys tästä herkästä elämänvaiheesta tuo esiin sairastavuuden ja pahoinvoinnin ennaltaehkäisyn mahdollisuudet. Voimme ennaltaehkäistä sairastavuutta ja  hyvinvointia uhkaavien tekijöitä, kuten vastoinkäymisille altistumista, mikä ennaltaehkäisee kroonisten sairauksien kehittymistä ja vahvistaa resilienssiä.

Veronique Mead jakaa ABE:t kymmeneen eri luokkaan, joista viisi koskee äidin tilannetta ja viisi lapsen tilannetta.

Seuraavassa kuvassa näemme joitakin esimerkkejä eri ABE-kokemusten taustalla vaikuttavista tekijöistä.

‍

‍

Veronique Meadin mukaan ABE-kokemuksilla on merkittävä vaikutus monien kroonisten sairauksien kehittymiseen, koska ne voivat muuttaa lapsen fysiologista ja neurologista kehitystä. Tämä puolestaan voi lisätä riskiä sairastua myöhemmällä iällä erilaisiin terveysongelmiin. Samanaikaisesti tulee pitää mielessä, että turvallinen fyysinen ympäristö, sosiaaliset turvaverkot ja sekä geneettinen perimä saattavat suojella lasta, joten riskit eivät välttämättä toteudu.

Aivan kuten lapsuuden haitallisten kokemusten,  myös varhaisten kokemusten kohdalla kysymys on tilastollisista todennäköisyyksistä. Niihin nojaten voimme nähdä miten ABE:t vaikuttavat vauvojen lyhyen ja pitkän aikavälin terveyteen sekä lisäävät riskejä muihin hankaluuksiin ja oireisiin. Varhaisten vastoinkäymisten vaikutukset voivat jatkua koko vauvan elämän ajan ja ne voivat vaikuttaa tuleviin sukupolviin. Joitakin ABE-kokemusten vaikutuksia ja todennäköisyyksiä kroonisiin sairauksiin tai muihin häiriöihin:

• Äidin synnytystä edeltävä stressi (mukaan lukien rakenteellinen syrjintä ja heikko sosioekonominen asema) ovat  riskitekijöitä monenlaisiin terveyteen liittyviin haastaviin tilanteisiin ja sairauksiin, kuten ennenaikaiseen synnytykseen, vastasyntyneen hengitysongelmiin. Se lisää mm. keisarileikkauksen todennäköisyyttä ja voi johtaa äiti-lapsi -suhteen häiriöihin ja äidin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
• Sydän- ja verisuonitaudit: ABE:t voivat lisätä tulehdusta verisuonissa ja häiritä verenpainetta sääteleviä mekanismeja, mikä voi johtaa aikuisuuden kohonneeseen verenpaineeseen, sydäninfarktiin ja muihin sydän- ja verisuonitauteihin.
• Diabetes: ABE:t voivat vaikuttaa insuliinin tuotantoon ja insuliiniresistenssin kehittymiseen, mikä lisää riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen.
• Painoindeksi: ABE:t voivat häiritä aineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa, mikä voi edistää painonnousua.
• Autoimmuunisairaudet: ABE:t voivat sekoittaa puolustusjärjestelmän toimintaa ja lisätä riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin, kuten nivelreumaan ja MS-tautiin.
• Syöpä: ABE-kokemusten on arveltu olevan yhteydessä joihinkin syöpätyyppeihin, mutta tutkimus tästä on vielä vähäistä.
• Astma ja muut hengityselinsairaudet: ABE:t voivat vaikuttaa keuhkojen kehitykseen ja lisätä herkkyyttä hengitystieinfektioille, mikä voi johtaa astmaan ja muihin hengityselinsairauksiin.
• Jotkut munuais- ja maksasairaudet
• Suolistosairaudet: ABE:t voivat häiritä suoliston mikrobiomin tasapainoa ja lisätä tulehduksia suolistossa, mikä voi johtaa erilaisiin suolistosairauksiin, kuten ärtyvän suolen oireyhtymään ja Crohnin tautiin.
• Neurologiset sairaudet: ABE:t voivat vaikuttaa aivojen kehitykseen ja lisätä riskiä sairastua neurologisiin sairauksiin esimerkiksi Alzheimerin tautiin ja Parkinsonin tautiin
• Riski moniin aikuisuuden mielenterveysongelmiin kasvaa (masennus, ahdistushäiriöt, kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia sekä riippuvuudet)
• MUS (medically unexplained symptoms) ja funktionaaliset neurologiset häiriöt sekä muut häiriöt, joiden syyt ovat kiisteltyjä ja niitä on vaikea luokitella. Potilaalla oireita, joita lääketiede ei pysty vielä täysin selittämään. Tällaisia ovat esimerkiksi krooniset kivut, myalginen enkefalomyeliitti sekä  krooninen väsymysoireyhtymä.

On tärkeää huomata, että ABE:t eivät ole V. Meadin mukaan ainoa syy kroonisten sairauksien kehittymiseen. Myös muut tekijät kuten genetiikka, elintavat ja ympäristötekijät, vaikuttavat luonnollisesti myös sairastumisriskiin. Kuitenkin ABE-kokemusten tiedostaminen ja niihin puuttuminen varhaisessa vaiheessa voi olla olennaisen tärkeää kroonisten sairauksien ja häiriöiden ehkäisyssä ja hoidossa. Kaikki varhaisia haitallisia kokemuksia kokeneet eivät saa kroonisia sairauksia tai muita oireita. Riskit voivat todentua, kun äideillä ja vauvoilla on ylisukupolvisia taakkoja liikaa, ja he saavat liian vähän yhteisönsä tukea ja korjaavia kokemuksia.

Loppumietteitäni

Yksilötasolla ABE:n  kuten ACE:n ymmärrys voi olla vanhemmalle  ja ammattilaiselle perheen ja vauvan tilanteen syvemmän ymmärryksen oivallustyökalu, jotta voidaan luoda perheelle toipumista edistävää ympäristöä ja korjaavia kokemuksia.

Meillä on ollut Suomessa poikkeuksellisen hieno neuvola- ja perheneuvola järjestelmä. Tämä on todennäköisesti selittävä tekijä, miksi meillä on ollut terveydenhuollon kustannukset paljon vähäisemmät kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Valitettavasti tällä hetkellä suunta näyttää olevan väärä. Sen sijaan, että uhraisimme rahat sairastavuuden ja hyvinvoinnin uhkien ennaltaehkäisyyn, siirrämme yhä enemmän resursseja jo syntyneiden kroonisten sairauksien ja mielenterveysongelmien hoitoon. On tärkeää oivaltaa että fyysisiin sairauksiin keskittyvä terveydenhuolto ja “terapiatakuu” ja “terapiat etulinjaan” kaltaiset toimintamallit ovat vain pieni osa yhteiskunnallista ratkaisua.

Kansanterveydellisestä näkökulmasta käsin katsottuna inhimillistä ja kustannustehokasta on  katkaista ylisukupolvisten haitallisten kokemusten kertymät. Tämä edellyttää huomion suuntaamista erityisesti raskaana oleviin naisiin sekä heidän perheisiin ja muihin lähisuhteisiin. Meidän tulee keskittyä ravitsevien ihmissuhteiden luomiseen sekä  toipumista edistäven, sosiaalisesti oikeudenmukaisten ympäristöjen rakentamiseen. Tällä hetkellä vallitseva yksilökeskeinen ihmiskuva ja sairauksilla rahastaminen syö terveyttämme ja hyvinvointiamme.

‍

Lähteet

Castellino, R., Takikawa, D, & Wood, S. (1997/2001). The caregiver’s role in birth and newborn self-attachment needs. BEBA: A Center for Family Healing

Mead, Veronique P. (2020).  "Adverse Babyhood Experiences (ABEs) Increase risk for infant and maternal morbidity and mortality, and chronic illness." Journal of Prenatal and Perinatal Psychology and Health 34.4 (2020): 1-33.

Mead, Veronique, and Chronic Illness Trauma Studies ABEs. "Adverse Babyhood Experiences & Chronic Illness."Roubinov, Danielle S., et al. "A prenatal programming perspective on the intergenerational transmission of maternal adverse childhood experiences to offspring health problems." American Psychologist 76.2 (2021): 337.

Veronique Mead, MD, (2020), Adverse Babyhood Experiences & Early Risk Factors, Overview of the Science for Identifying & Repairing Early Risk Factors, https://chronicillnesstraumastudies.com/wp-content/uploads/2021/05/ABEs-Guide_Mead_2021_May21.pdf

‍

Kirjoittaja

Kati Sarvela on traumainformoidun lähestymistavan suomalainen pioneeri ja aktivisti. Hän on myös hammaslääkäri, tietokirjailija, terapeutti ja kouluttaja. Kati on erikoistunut traumatietoisuuden kehittämiseen erityisesti ihmisläheisen työn toimialoilla. Saat Katiin yhteyden sähköpostitse iloajatoivoa@gmail.com

Tutustu myös Iloa ja toivoa -verkoston koulutuksiin ja tapahtumiin