Sydänyhteyden neurobiologiaa

 - Kati Sarvela -

Sydänyhteys merkitsee lapselle nähdyksi tulemista ja arvokkuuden kokemusta omana, ainutkertaisena itsenään,

kirjoittaa Minna Katajamäki blogiartikkelissaan ja hän jatkaa: 

 “Aikuiselle, vanhemmalle ja kasvattajalle se tarjoaa mahdollisuuden kokea sydänyhteyttä toiseen ihmiseen, tässä tapauksessa lapseen tai nuoreen. Silloinkin kun arjessa, tapahtumien ja tunteiden mylläkässä, kaikki valo ja yhteys tuntuu väliltänne kadonneen, tämä yhteys on kuin takuu, lisenssikortti tietoisuuteen toisen olemassaolosta ja hyvän tahtomisesta. Ilman kompassia, valottomalla reitillä, voit luottaa juuri tämän yhteyden olemassaoloon.”

(jatkossa samalla fontilla Katajamäen lainaukset)

Sydänyhteyden taustateoriat - polyvagaaliteoria, kiintymyssuhdeteoria ja peilisolut

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa (= ihmissuhteiden vuorovaikutuksessa syntyvää yksilön hermoston biologiaa). Sitä valaisee ensinnäkin Porgesin polyvagaaliteoria. Jos teoria ei ole tuttu, Tuimakan sivuilta löytyy perustiedot “taviksille” tästä  teoriasta. Teoria kuvaa mm. sitä kuinka tunne- ja informaatiomolekyylivirrat virtaavat ihmisten välillä, ja kuinka ne muuttuvat neurobiologiaksemme, erityisesti autonomisen hermoston puolustusreaktioiden kautta (“pakene tai taistele”, “lamaantuminen”, “sulautuminen”).

Polyvagaaliteoriassa Stephen Porges puhuu sydänkasvoista: siitä kuinka aivorungon kautta alkunsa saavat aivohermomme mm. vagus- eli kiertäjähermo ja muut aivohermot toimivat synkronisoituneesti siten, että sydämemme aktiviteetti näkyy kirjaimellisesti kasvoissamme. Rakastavat tai vahingollisten puolustusreaktioittemme kyllästämät suhteemme lapsiimme muuttuvat vireystilamme, kasvojemme ja käyttäytymismalliemme kautta vuorovaikutussuhteissa lapseen hermoston toiminnaksi ja biologiaksi. Tällä sydänsidonnaisella hyväksyvällä läsnäololla on valtavat seuraamukset itseemme ja toinen toisiimme. 

 Toiseksi sydänyhteyttämme avaa kiintymyssuhdeteoria, joka kertoo minkälaista vanhemmuutta ja muita aikuissuhteita olemme saaneet lapsuutemme ja laajemmin ajatellen koko elämämme aikana. Jos haluat lisää tietoa kiintymyssuhteista, sitä löydät esimerkiksi Väestöliiton sivuilta. 

Kolmanneksi sydänyhteyttä avaa peilisolujen eli empatianeuronien toiminnan ymmärrys. Kun vanhemmat  ja muuta aikuiset ympärillä voivat hyvin, heidän kasvonsa, koko kehonsa ja sanallinen ilmaisu viestivät iloa, jota lapsen kasvot ja keho resonoivat. Kun vanhemmat voivat huonosti, lapsen keho reagoi myrkyllisellä stressillä  joka solullaan. Ei ole sattumaa, vaan evolutiivista kehitystä, että terveessä aikuisessa lapsi herättää rakkaudellisen hoivavietin.

Kaksoistietoisuus ja  mustat aukot

Joka päivä kehomielessämme tapahtuu paljon asioita normaalin päivätietoisuutemme ulkopuolella. Tästä huolimatta nämä ei-tietoiset autonomisen hermostomme ja aivojemme prosessit vaikuttavat ratkaisevasti sosiaalisiin suhteisiimme, oppimiseen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme ja jopa fyysiseen terveyteemme. Tunne- ja tietoisuustaitokoulutuksen, vertaistyöskentelyn ja terapian avulla voimme lisätä tietoisuuttamme erilaisista puolustusreaktioihin liittyvistä vireystiloistamme ja niihin liittyvistä mahdollisista uskomuksista sekä kykyämme havainnoida, prosessoida ja ohjata näitä tilojamme. Monet kouluttajat ja terapeutit puhuvat tässä yhteydessä kaksoistietoisuuden kehittämisestä. Tällä tarkoitetaan sitä, että voit oppia säätelemään omaan vireystilaasi ja tietoisuuttasi siten, että katsot eri vireystiloihisi liittyviä uskomuksia, kehollisia kokemuksia, käyttäytymis- ja ajattelumalleja tästä hetkestä käsin.

Kun henkilön negatiiviset ajatukset, jotka liittyvät kipeisiin tunteisiin, kuten  pelkoon, kateuteen, vihaan tai suruun, tuodaan lempeästi “sydänyhteydessä” henkilön tietoisuuteen, ne saattavat muuttua onnistuneessa terapia- tai terapeuttisessa prosessissa osaksi terveyttä. Mikä parasta, joskus toivumme haitallisista kokemuksistamme ihan vain luonnollisesti, “orgaanisesti”, korjaavien sydänyhteyttä vaalivien kokemusten kautta. Näitä eheyttäviä kokemuksia tulisi opettajien, sijaisvanhempien, vertaisten jne. vaalia.  Erilaisia autonomisen hermoston aktivoimia tiloja voidaan tämän hermostollisen muovautumis- ja eheytymisprosessin jälkeen kutsua integroiduiksi hermoprosesseiksi. Joskus aikuisiässä vuosikausia vanhaa rataa kulkenut “juna” vaatii koko lastin ja veturin purkamista, jotta se saadaan koottua ja siirrettyä pysyvästi uudelle radalle. Traumasta toipuminen on koko elämän kestävää, joskus raskasta ja lähes sietämätöntä,  mutta usein myös iloa ja oivallusta tuottavaa, yhteistä matkaa.

Silloin kun keholliset ylivireiset tai alivireiset aktivaatiotilat vaikuttavat meissä tiedostamattomasti, ne voivat olla kuin hermostomme ja aivojemme luomia mustia aukkoja, kirjoittaa psykiatri Dan Siegel kirjassaan Mindsight. Itsemme puolustukseen liittyvillä tiloilla on niin paljon painovoimaa, että he imevät henkilökohtaisen kukoistuksen energiaa elämästämme ja samalla ne syövät kykyämme keskinäiseen sydänyhteyteen. VIreystilamme vaikuttavat oikeastaan kaikkeen meissä. Ne vaikuttavat oppimiseen, terveyteemme, mielentilaamme, ihmissuhteisiimme, joustavuuteen ja sujuvuuteen, iloon ja kiitollisuuteen.

Integroitumattomien tilojen taakse kätkeytyy traumat, sydänyhteyden puute ja epigenetiikka

Integroitumattomat, säätelemättömät tilat, rikkovat persoonaamme. Ne tekevät meistä jäykästi käyttäytyviä tai ne voivat viedä sisäisen kokemuksemme kaaokseen, ja meistä tulee reaktiivisia. Ylivireys ja alivireystilat hallitsemattomina voivat tehdä  elämästämme itsellemme ja läheisillemme melkoista draamaa. Lisäksi ne vaikuttavat suoraan kehoon itseensä, puolustusjärjestelmäämme, kroonisiin sairauksiin, -kipuihin ja toiminallisiin häiriöihin. Nämä integroitumattomat hermoprosessit ovat tyypillisesti seuraamusta lapsena tapahtuneista aikuisten laiminlyönneistä tai kaltoinkohtelusta, lapsuuden haitallisista kokemuksista (ACE) tai vakavista traumoista. Lapsi ei ole saanut riittävän vahvaa ja vakaata  sydänyhteyttä (=terveet kiintymyssuhteet) vanhemmiltaan. 

Vireystilamme eivät ole yleensä tietoisia valintoja, vaan hermostomme toistaa aikuiseksi kasvaessamme sosiaalisten suhteiden tai traumojen kautta aktivoituneita spontaaneja puolustusreaktioita tai epigeneettisesti perimiämme taakkasiirtymiä. Tiloihin liittyy hyvin usein täysin turhaa häpeää ja syyllisyyttä. Nämä tunteet ovat siksi turhia, ettemme ole vastuussa näiden tilojemme syntymisestä: Aivomme kun ovat perustavanlaatuisesti sosiaalisten prosessien lopputuotoksia. Sen sijaan olemme vastuussa itse siitä, että pyrimme kaikin keinoin hakemaan tukea ja apua itsellemme. Lähdemme aktiivisesti kävelemään selviytyjän polkua, jossa tietoisesti kehitämme kaksoistietoisuuttamme ja  vaalimme sydänyhteyttä itseemme sekä muihin ihmisiin.

Olemme planeetallamme rakentamassa sydänyhteyttä - sytyttämässä toinen toistemme kyntilöitä

Silloin kun lapsi saa tervettä ja hyväksyvää aikuisen tukea, “sydänyhteyttä”, tunnetilat integroituvat ikään kuin luonnollisesti, vanhemman rakastavien ja peilaavien kasvojen, hänen eleittensä  ja myötäelämisen kautta. 

"Jokainen kosketus, katse tai puhe on mahdollisuus yhteyden siemeneen. Kaikki arjen pienet hetket merkitsevät, ihan raskausajasta lähtien. Tapa, millä me puhumme, kosketamme ja sanattomasti luomme yhteyttä pienokaiseen rakentaa tuota yhteyttä.” Lapsi tai nuori, joka kokee rakkaudellista, sydämen tasolla tapahtuvaa yhteyttä omaan aikuiseensa, kantaa sisällään varmuutta olemassaolonsa merkityksellisyydestä. Hänen itsetuntonsa rakentuu tämän arvokkuuden tunteen varaan.” 

Hän rakentaa tässä sydänyhteydessä todennäköisimmin myös vakaan ja säädellyn autonomisen hermoston. Suhteemme aikuisiin muuttuvat neurobiologiaksemme.

Kaikki, jotka haluavat puhua yhteistä traumainformoitua sydämen kieltä, tunnustavat kärsimyksen normaaliksi osaksi ihmiselämää. Meidän ei pidä hyssytellä ikäviäkään kokemuksia: Meidän tehtävämme on aikuisina, vanhempina, sijaisvanhempina, ammattilaisina ja vertaisauttajina toinen toistemme kärsimyksen helpottaminen tarjoamalla turvallisessa ympäristössä sydänyhteyttä, jolloin ruokimme turvallista tilaa ja luomme toinen toisillemme korjaavia kokemuksia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Haavoittuvuutemme ei siis ole vain kurja ja toivoton asia. Se kun tarjoaa tilan rakkaudelle, yhteenkuuluvuudelle, ilolle, rohkeudelle, empatialle ja luovuudelle (Brené Brown).undefined

Kuinkakohan paljon pahoinvointiamme johtuu sydänyhteytemme katkeamisesta toisiin ihmisiin? Monet lapset ja aikuiset ovat paljon tiiviimmässä, mutta kylmässä ja teknisessä suhteessa kännykkäänsä tai läppäriinsä kuin toiseen, verta ja lihaa olevaan, ihmiseen. Onko niin, että tunnekylmä, rakkaudeton, suorituskeskeinen, tekninen  kulttuurinen ilmasto, näkyy nyt lasten ja aikuistenmielenterveydessä. Uskon kuitenkin, että ajassamme tapahtuu koko ajan yhä enemmän heräämistä sydänyhteyteen, joka mahdollistaa myönteistä muutosta kulttuurisessa ilmapiirissä ja kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Emme ole täällä kilpailemassa - sammuttamassa toinen toistemme kynttilöitä - vaan sytyttämässä niitä yhteiseen valoon sydänyhteydessä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö myös puolustreaktioillamme olisi tärkeä rooli itsemme suojelussa.

Sydänyhteys ja itsetuntemus

Olennaista sydänyhteydessä ja korjaavien kokemusten luomisessa toisille ihmisille  on oma itsetuntemus: Kyky tunnistaa haitallisten kokemusten tuottamat reaktiot omassa kehomielessä. Tämä mahdollistaa myötätunnon löytymisen itseä kohtaan, kehoturvan (pysyt vakaana ja kehossasi) ja tästä nousevan sydämellisemmän itseilmaisun ja käyttäytymismallit.

"Entäpä silloin, kun aikuisen oma kokemus on yhteydettömyys eli vaille jääminen tarpeidensa ja tunteidensa kanssa omassa lapsuudessaan? Tällöin on hyvä alkaa selvittää oman sisäisen lapsensa tilaa, omia vaille jäämisiään. Voimme tietoisesti hoivata itseämme ja kysyä, mitä sellaista voimme nyt aikuisena antaa itsellemme, jota emme lapsuudessamme omilta lähiaikuisiltamme saaneet."

Aikamme suurin terveys- ja hyvinvointihaaste on turvallisten ja toipumista edistävien yhteisöjen luomisessa, sydänyhteyden vahvistamisessa. Kun onnistumme kannattelemaan toinen toistemme kärsimyksen keskellä, luomme samalla luonnollisia korjaavia kokemuksia lapsille ja aikuisille sekä seurannaisvaikutuksena fyysistä terveyttä ja hyvinvointia.

Jokaisella vertaisauttajalla, vanhemmalla, sijaisvanhemmalla, opettajalla, poliisilla ja sote-ammattilaisilla olisi hyvä olla perustiedot sydänyhteydestä: polyvagaaliteoriasta, kiintymyssuhdeteoriasta ja peilisolujen toiminnasta. Tämä tunnehaavoihin ja muihin haitallisiin kokemuksiin liittyvä tieto olisi vielä integroitava omaan kokemusmaailmaan, jotta se muuttaa muotonsa sydänyhteydeksi, omaksi ja yhteisölliseksi hyvinvoinniksi. 

Siirtyminen traumainformoituihin toimintamalleihin ei tapahdu yhden viikonlopun kurssilla, vaan kasvuprosessi on sekä yksilöille ja organisaatioille koko elämän kestävä yhteinen matka.

Minna Katajamäen ja Kati Sarvelan yhteinen koulutus opettajille, sijaisvanhemmille, kasvattajille jne. löytyy täältä.

 

 

 

 


BLOGIT

Traumainformoitu järjestelmä ja ihmisoikeudet

Meidän on täytettävä tieteen ja ihmisoikeusaktivismin välillä oleva kuilu sekä tarjottava traumatietämyksemme paitsi ruohonjuuritasolle myös johtamiseen ja rakenteisiin.

Kati Sarvela

Voiko korona pandemia tuoda tullessaan mitään hyvää kansalaisille ja kansakunnille?

Olemme saaneet huomata, että korona tuo mukanaan huolta, pelkoa, ahdistusta ja surua. Nykyisen pandemian voi ajatella olevan myös kollektiivisesti globaali trauma, joka osoittaa kuinka helposti haavoittuvan elämäntavan olemme maapallolle rakentaneet.

Kati Sarvela

Sydänyhteyden neurobiologiaa

Meille ammatilaisillekin alkaa yhä enemmän valjeta monialaisessa tieteellisessä yhteistyössä se, että tämä sydänyhteys ei ole mitään “hörhöä sanahelinää”, vaan se näyttää olevan puhdasta interpersonaalista neurobiologiaa

Kati Sarvela

Krooninen kipu, trauma ja vireystila

Trauma ja kipu näyttävät kietoutuvan erottamattomasti toinen toisiinsa. Krooninen kipu voi olla traumaperäistä ja siitä itsessään kärsiminen voi olla henkilölle traumatisoivaa.

Kati Sarvela

Sosiaalinen epigenetiikka

Myötätuntoon rakentuvan sosiaalisen epigeneettisen muuntelun voi lukea ihmisluonnosuojelun piiriin kuuluvaksi.

Kati Sarvela

Kollektiivisesta traumasta ja yhteiskuntarauhasta

Kati Sarvela, HLL, terapeutti (sensomotorinen psykoterapia, hypnoterapia)

Mitä tarkoitetaan traumainformoidulla systeemillä terveydenhuollossa?

Traumainformoidussa systeemissä (TIS) on kolme tasoa: systeemi, hoiva ja varsinaiset traumainterventiot.

Yhteinen kieli - Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä

VIDEO Toukokuun 2019 alkupuolella kokoonnuimme Maunula-talolle keskustelemaan traumainformoidusta kohtaamisesta. Juontajana toimi Hanna Kortejärvi, ja keskustelijoina Maria Lindroos, Johanna Linner Matikka ja Kati Sarvela.

Basam Books ja Iloa ja toivoa -verkosto yhteistyössä

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva