Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Kati Sarvela

Minulla on taipumusta sohaista välillä muurahaispesiä ja taidan tehdä sen nytkin. Teen sen kuitenkin käsi sydämelläni.


Koulutukseltani olen keho-orientoitunut hypnoterapeutti ja hammaslääkäri. Tämä yhdistelmä saa minut katsomaan traumaa sekä hypnoosin että kehon  näkökulmasta. Sieltä käsin katsottuna traumaattiset haavamme ilmenevät siten, että ulkoinen ärsyke, ”triggeri” toimii suggestiona, joka vie meidän kehomme transsin, jossa rationaalinen aivojen kuorikerroksen ohjaus katoaa. Tätä toistuvaa hypnoottista tilaa kutsutaan myös dissosiaatioksi. Historiamme toistaa itseään tahtomattamme traumaattisessa transsissa kehossamme (aivojen primitiivisimmissä kerroksissa sekä autonomisessa hermostossa) erilaisina hankalina tuntemuksina, liikeimpulsseina, ajatuksina, mielikuvina ja aistimuksina.


Aivan kuten hypnoottiset tilat, myös traumaattiset transsit, dissosiaatiotilat, voivat ”tarttua”. Toisen mielessä tapahtuva ja hänen julkituomansa kehollistunut traumaattinen tapahtumien toisto ja siihen liittyvät takaumat voivat siirtyä ”kopiona”, hieman muuntuneina, ihmisestä toiseen. Tällöin puhutaan sekundaarisesta traumaattisesta stressistä.


Bessel van der Kolk, traumatutkija, hyökkää voimakkaasti näyttöön perustuvia terapioita kohtaan. Ymmärrän tämän varsin hyvin, kun katsoo traumaa luovien terapioiden sekä hypnoottisen transsin, näkökulmasta. Toipuminen traumasta on näistä näkökulmista katsottuna epärationaalinen, luova, yksilöllinen, vertauskuvallinen ja kokemuksellinen merkityksenantoprosessi. Transsissa, olkoon sitten kysymyksessä hypnoottinen transsi tai luova tila, traumatisoituneen on mahdollista rytmikkäästi käydä vuoropuhelua kärsimyksensä kanssa, välillä samaistun siihen ja välillä irrottautuen siitä. Prosessi on onnistuessaan puhtaasti orgaaninen; kärsivän ihmisen,  itseohjautuva ”narratiivinen”, tarinallinen, eheytymisprosessi.


Sekä luovat terapiat että hypnoosi ovat integratiivisia psykoterapiamuotoja, joiden lähtökohtana on asiakkaan maailmankuva sekä ”poeettinen mimesis”, kärsijän kyky antaa draamallista, runollista, muuta symbolista tai metaforista muotoa traumaattiselle kokemukselleen, simuloiden sisäistä kokemusta.


Traumaa työstettäessä hypnoterapian  ja luovien menetelmien avulla, kunnioitetaan kärsijän omaa luovaa kapasiteettia ja hänen orgaanista prosessiansa:  Annettaan kärsivälle mahdollisuus ja turvalliset olosuhteet parantaa haavansa omalla ainutkertaisella tavallaan. Asiakkaan luova itseohjauksellinen kapasiteetti asetetaan taideterapissa ja hypnoterapiassa korkeammalle arvostuksen tasolle kuin tiedemiesten kehittämät näyttöön perustuvat menetelmät (jotka ovat heidän luovuutensa tuotoksia).


Myös professori Stephen Levinen mukaan itse psykoterapiasta voi tulla trauman ilmenemismuoto, mikäli se takertuu joihinkin fundamentalistisiin lähtöoletuksiin. Se voi alkaa vaatia toistettavaksi itseään, trauman tavoin, ihmisten tietoisuudessa, ja sillä voidaan estää muiden toipumispolkujen todellistuminen. Metodia käyttävään terapeuttikin voi ”sijaistraumatisoitua”, jäädä tämän toistonsa tahdottomaksi vangiksi.


Oma kokemukseni on, että monet taitavat psykoterapeutit tiedostavat asiakkaan kärsimyksen moninaisuuden, erilaisine orgaanisine yksilöllisene toipumispolkuineen. Heillä on kyky tukea ja auttaa asiakasta, takertumatta yhteen menetelmään. Heidän lähtökohtanaan on asiakkaan kärsimys ja hänen yksilöllinen kokemuksensa sekä hänen haavojen vääristämän maailmankuvan saattaminen realistisemmaksi.


Instituutioissamme valitettavasti ammattilaisia yritetään painostaa hallinnosta käsin käyttämään vain tiettyjä näyttöön perustuvia menetelmiä, joilla kärkevä sanaisen Bessel van der Kolkin mukaan ei  juuri mitään annettavaa monisyisten, mielenterveysongelmiltaan hyvin yksilöllisten, todellisten, verta ja lihaa olevien asiakkaiden ongelmien ratkaisussa. Minusta tämä hallintoon pesiytynyt ilmiö on sekä  traumatisoituneen institutiolisoituneen toimintakulttuurin ilmenemismuoto (alistamista, ylikontrillointia)  sekä samalla ruohonjuuritasolla toimivien psykoterapeuttien aliarvostamista.  


Me olemme luoneet yhteisöllisen trauman ympärille järjestelmän, jossa asiakasta ja terapeuttia ollaan alistettu palvelemaan järjestelmää, sen sijaan, että se palvelisi joustavasti, luovasti ja monipuolisesti asiakkaitaan, monenlaisia elämäntapoja edustavia kansalaisia.


Osa traumainformoitua järjestelmää on se, että teemme rakenteelliset trauman ilmenemismuodot näkyviksi ja kehitämme auttamisjärjestelmän, joka ei alista ja ylikontrolloi vaan elää, muuntuu ja palvelee tehokkaasti, mutta luovasti, sekä ihmistä yksilönä sekä osana yhteisöään ja luomakuntaa. Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.


Lähteet:

Bessel van der Kolkin luento Youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=53RX2ESIqsM

Stephen K. Levine, Trauma, Tragedy, Therapy, The Arts and Human Suffering, 2009, Jessica Kingsley Publishers


BLOGIT

Näyttöön perustuvaa vai asiakkaan kokemukseen luottavaa psykoterapiaa?

Meillä on ruohonjuuritasolla loistavia osaajia, jotka osaavat työnsä. Ehkä olisi aika kuunnella asiakkaiden lisäksi myös heitä. Tarvitsemme säätelyjärjestelmää, mutta sen täytyy olla inhimillisen elämän orgaanista olemusta kunnioittava.

soTE, SOte vai SOTE?

Sosiaalityö on panostus kansalaisten yhteisölliselle hyvinvoinnille. Sosiaalityö on investointia tulevaisuuteen. Se on kustannustehokkuutta, joka näkyy myös soTE-säästöinä. Se on ihmisen tukemista ja auttamista henkilökohtaiseen kukoistukseen.

Kohti traumasensitiivistä hengellisyyttä

Keskinäisen luottamuksen ja varauksettoman hyväksynnän, väkivallattoman henkisen yhteisön, ylläpitämiseen tarvitaan tietoa traumoista ja niiden seurauksista mutta myös toivon esillä pitämistä. Yhteisö, joka on samanaikaisesti turvallinen ja ennakoitava, avoin, virtaava ja notkea, syvällinen ja leikkisä, prosessinomainen eli sanalla sanoen Elävä.

Pirkko Olanterä

Kuinka valetaan peruskivet traumainformoituun organisaatiokulttuuriin?

On olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että lapsuuden hankalat kokemukset ja muut "traumat", tunnehaavamme, vaikuttavat merkittävästi oppimiseemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Sitä mukaan kun tätä tieteellistä näyttöä on alkanut kasaantua lisää, on traumainformoituja käytäntöjä alettu integroimaan kansainväilsesti yhä kasvavassa määrin, paitsi kouluihin ja varhaiskasvatukseen, myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kati Sarvela

Traumainformoituhoito osa 2

Traumainformoitu kohtaaminen tarjoaa työkaluja hoitokultuurin inhimillistämiseen. Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Anne Pelkonen keskustelee Pekka Piirron kanssa traumainformoidusta hoidosta.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ja traumainformoitu järjestelmä

Euroopassa Skotlanti ja Wales ovat traumainformoidun järjestelmän luomiessa edelläkävijämaita. Myös Islannissa ollaan paneuduttu tehokkaasit lapsuuden eriarvoistumiseen ja heidän kaltoinkohteluun sekä laiminlyöntiin. Jospa me Suomessakin vähitellen löydämme tahtotilan pureutua sairauksia ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevään traumainformoituun kohtaamiseen.

Kati Sarvela

Vallitseeko työpaikallasi turvallisuuden ilmapiiri?

Kun fyysiseen turvallisuuden muotoon suunnataan liiallinen huomio, terapeuttisesta tai koulutustilasta muodostuu pikemminkin vankila kuin oppimista edistävä ja parantava tila. Pahimmassa tapauksessa yliturvallisesta fyysisestä tilasta syntyykin lukemattomin säännöin ja määräyksin ihmistä kaltoin kohteleva ympäristö. On tärkeää muistaa, että fyysisesti turvallista tilaa ei koskaan synny, mikäli rinnalla ei samanaikaisesti ole sosiaalista, psykologista ja moraalista turvaa.

Kuinka tuen kaltoinkohdeltua lasta?

Aikuinen voi myötätuntoisella toiminnallaan luoda vähitellen olosuhteet lapsen ja nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Ilman aikuisten rakkaudellista tukea, emme kasva hyvää elämää rakentavina, itseohjautuvina, oman elämämme käsikirjoittajina.

Demokratia on vastalääkettä organisaation traumoille

Keskeistä traumainformoidulle järjestelmälle on, että sitä ohjataan terveillä rakenteilla ja demokraattisilla johtamistyyleillä. Aivan kuten traumasta toipuvien yksilöiden, myös organisaatioiden, turvallisuuden kokemusta on niillä vahvistettava. Sandra Bloom kiinnittää huomionsa siihen, että joskus valitettavasti jopa tieteen nimissä, on luotu esteitä, jotka vaikeuttavat organisaation muuttumasta terveeksi itseorganisoituvaksi systeemiksi, kokonaisvaltaisesti parantaviksi turvapaikoiksi.

Ilon ja toivon päihdetyötä

Eniten minua koskettivat Inhimillisyyden vallankumous -kirjan näkökulman kiteyttävät seitsemän teesiä. Nuo teesit perustuvat kirjan kirjoittajien kokemuksiin, eri tieteen alojen tutkimuksiin sekä keskusteluihin kansalaisten ja sote-alan ammattilaisten kanssa.

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva