Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Pauliina Arva - Myötätunto – lääke auttajalle ja autettavalle

Myötätuntoon suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Sitä pidetään itsestään selvänä osana terveydenhuollossa toimivien ammattietiikkaa. Toisaalta näyttöön perustuvan lääketieteen mallien liian mekaaninen soveltaminen, kiire ja vanhentunut ihmiskäsitys voivat estää myötätunnon ilmenenmistä terveydenhuollossa.

Otan esimerkin. Kun lääkäriltä apua tulee hakemaan potilas, jonka vaivaan ei ole olemassa hoitoa, joka täyttäisi nykylääketieteen tutkimusihanteen eli satunnaistettujen (plasebo)kontrolloitujen kliinisten kokeiden (RCT-Randomized Controlled Trials) edellyttämän näytön, lääkäri voi hämmentyä.

Potilas on selvästi kipeä, mutta syytä vaivoihin ei lukuisista kokeista, mittauksista ja laboratoriotutkimuksista huolimatta löydy. Silloin ei yleensä löydy näyttöön perustuvaa hoitoakaan.  Pitäisikö tässä tapauksessa siis turvautua vain johonkin, jonkun jo aikaisemmin käyttämään hoitoon, vaikka siitä ei olisikaan mitään näyttöä tai johonkin kokeelliseen hoitoon, jotta potilas vain saisi avun? Ja jotta lääkäri itse tuntisi tehneensä jotakin asiakkaansa hyväksi ja saisi hämmennystään näin kevennetyksi. Pelkkä myötätunto (Voi, voi onpas tilanteesi ikävä!) ei tässä riitä.

Epämääräisiin vaivoihin ei ole täsmälääkkeitä

Tällainen tilanne on aika yleinen ensiksikin siksi, että suureen osaan sairauksista ja vaivoista ei ole olemassa RCT-näyttöön perustuvaa hoitoa. Esimerkiksi monien mielenterveysongelmien, kroonisista sairauksista aiheutuvien oireiden sekä toiminnallisten häiriöiden (lääketieteellisesti selittämättömien oireiden) hoitamiseksi ei ole olemassa ”yleisesti hyväksyttyä” hoitoa. Lääketieteen huippuammattilaisista kootut työryhmät kyllä parhaillaankin miettivät, kuinka esimerkiksi väsymysoireyhtymäpotilaita olisi parhaalla tavalla autettava.

Toiseksi, hämmennystä lisää se, että hoitamisen taustalla oleva ihmiskäsitys on muuttumassa. Tieteenala toisensa jälkeen on osoittanut, että ihminen ei ole pelkästään mekaaninen kone, jonka osia ulkopuolelta objektiivisesti tutkimalla ja korjaamalla tuotetaan terve ihminen. Ihmisessä on mekaanisia osia, mutta kokonaisihminen on bio-psyko-sosiaalis-spirituaalinen olento. Olemme samanaikaisesti sekä biologinen keho, neuropsykologinen tunteva verkosto että spirituaalinen eli itseä (egoa) korkeammalle kurkottava (sielullinen, henkinen) kokonaisuus, joka on tiiviisti sidoksissa ja alituisesti yhteydessä sekä biologiseen että sosiaaliseen ympäristöönsä.

Ihminen on monilo

Ihminen on ymmärrettävä ympäristöään muokkaavaksi, mutta myös sen  ohjaamaksi moniloksimieluummin yksilöksi, evoluutiotaisteluaan yksin käyväksi otukseksi. Terveydenhuollossa toki korjaillaan erillistä ruumisyksilöä eli sosiaaliturvatunnuksella varustettua kehoa irrallaan  mielenliikkeistä ja eristettynä muista ihmisistä. Useimmiten kuitenkin  paranemisessa ovat tärkeitä ihmiset, myös sote-systeemin ulkopuolella. Todellisessa elämässä, arjessa.

Tällaisen ihmiskokonaisuuden hoitotutkimukset edellyttävät nykyistä RCT-hoitotutkimusajattelua laajempaa tiedekäsitystä sekä ihmisen mielen, kokemuksellisuuden ja sosiaalisen todellisuuden syvempää huomioon ottamista metodologisia tutkimusratkaisuja tehtäessä.

Tältä osin pidän hämmennystä hyvänä asiana. Se voi nimittäin osoittautua tärkeäksi  dynaamiseksi  muutosvoimaksi terveydenhuollon sisällä ja koko sote-järjestelmässä.  Muutos tuottaa lisää myötätuntoa, iloa, toivoa ja ihmisen kohtaamista soteen.

Lääkkeetöntä, kokemuksellista hoitoa

Yksi tutkitusti tehokas lääkkeetön, kokemuksellinen keino on juuri myötätunto. Tässä kohtaa joku saattaa hymähtää itsekseen: ”Taas noita idealisteja! Uskovat että tunteilla parannetaan tulehtunut umpisuoli!”  Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Myötätunto ei korvaa eikö saa korvata pätevää lääketieteellistä hoitoa. Se ei siis ole vaihtoehto muulle hoidolle.  Se täydentää ja tehostaa tavanomaista hoitoa.

Siitä on tutkitusti apua, vaikka esimerkiksi vakavaan sairauteen ei lääkkeellistä parannuskeinoa olisikaan tai voimakkaatkaan lääkkeet eivät taltuttaisi kroonista kiputilaa.

Aiheesta kirjoittavat Monica Worline ja ja Anne Birgitta Pessi vastikään julkaistussa kirjassa Myötätunnon mullistava voima (Pessi ym. 2017).

Terveydenhuollossa keskitytään aika paljon tieteelliseen ja tekniseen osaamiseen. Kliininen opetus on pitkään korostanut terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välistä etäisyyttä. Se on nähty tapana suojautua liialta stressiltä tai hankalaksi koetun läheisyyden tuottamalta epävarmuudelta. Se voi myös olla tapa alleviivata omaa ammatillista osaamista.

Tutkimusten mukaan sekä terveysalan ammattilaiset että potilaat ovat sitä mieltä, että myötätuntoinen hoitaminen on tärkeää, mutta kumpikin ryhmä kokee, että hoito ei yleensä ole tarpeeksi myötätuntoista.

Työntekijät jotka haluavat toimia asiakkaiden kanssa myötätuntoisesti, kokevat yhä useammin itsensä uupuneiksi ja stressaantuneiksi. Myötätuntouupumukseen, loppuun palamiseen ja väsymiseen terveydenhuollossa on monia syitä, mutta tiedetään että suuri osa kielteisten työolojen haittavaikutuksista liittyy juuri myötätuntoisen hoidon ja hyväntahtoisten sosiaalisten suhteiden vähenemiseen.

Myötätuntoinen ihmiskuva

Tutkijat Anne Birgitta Pessi ja Frank Martela  puolustavat myötätuntoista ihmiskuvaa ja ihmisen luontaista hyvyyttä toteamalla: ”Väite siitä, että altruistinen motiivi on illuusio, koska hyvän tekeminen tuottaa mielihyvää, on sama kuin väitettäisiin, että nälkä on illuusio, koska syöminen tuottaa mielihyvää – absurdia”.

Altruismi on nimittäin evoluution kannalta suotuisa: sympatialla, altruismilla ja rakkaudella on suotuisia vaikutuksia luonnonvalinnan kannalta.  Esimerkiksi parempi yhteistyö auttaa selviytymään paremmin.

Myötätuntoinen ihmiskuva alkaakin pikkuhiljaa lyödä läpi. On tosin aloja kuten taloustieteet, joissa ihmiskuvan murros on vielä kesken, Pessi ja Martela sanovat. Myötätunnolla, kuten toisten auttamisella, on suora yhteys terveyteen. Ne lisäävät oksitosiinin ja dopamiinin määrää ja aktivoivat vagushermon toimintaa. Useissa tutkimuksissa myötätuntoa vahvistavat toimet ja myös itsemyötätunto on yhdistetty vähäisempään ahdistukseen, masennukseen ja stressiin.

Lääkärit hoitajat, fysioterapeutit, psykoterapeutit ja muut auttajat tarvitsevat yhtälailla myötätuntoa kuin potilaatkin. Monet tutkimukset osoittavat, että myötätunnolla on vaikutusta loppuun palamisen vähentämisessä ja ehkäisemisessä.

Myötätuntoa itseään kohtaan voi opetella muun muassa kokemuksellisesti – erilaisin, luovuutta, taiteita ja kehollisuutta soveltavin harjoituksin.

Makupaloja niistä saat  Iloa ja Toivoa – kokemuksellisesti kohti terveyttä tapahtumassa 20.1.2018, paikka  Lapinlahden Lähde, Lapinlahdentie 1, 00180 Helsinki.

Katso video Iloa ja toivoa

Lataa tilaisuuden esite ja ohjelma http://www.iloajatoivoa.fi/

Ilmoittaudu http://www.iloajatoivoa.fi/ilmoittaudu

 

Kirjallisuus

Worline M, Pessi AB 2017. Miksi myötätunto on erityisen tärkeää terveys- ja sosiaalialalla? Kirjassa Pessi AB, Martela F, Paakkanen M (toim.) 2017. Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus. Juva, 244-245..

Pessi AB ja Martela F. 2017. Myötätuntoista ihmistä ja työelämää etsimässä.  Kirjassa Pessi AB, Martela F, Paakkanen M (toim.) 2017. Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus. Juva., 12-34.

BLOGIT

Väärinkäsityksiä traumainformoidusta hoitamisesta

Traumainformoitu hoito on monelle hankala sanapari ymmärtää, ja se saattaa luoda helposti väärinkäsityksiä. Minusta tätä käsitettä on kuitenkin hyvä oppia käyttämään, koska se on kansainvälisesti käytetty termi.

Kati Sarvela

VIDEO: INHIMILLISYYDEN VALLANKUMOUS - ILOA JA TOIVOA kirjan julkistamistilaisuus

Video Basam booksin järjestämästä tInhimillisyyden vallankumous -kirjan julkistamistilaisuudesta Tiedekulmassa lokakuussa 2018. Kirjan kirjoittajat keskustelevat mm. Inhimillisyyden vallakumous -kirjan seitsemästä teesistä.

VIDEO: Traumainformoidun hoidon näkökulmaa hammashoitopelkoon

Suunhoidon ammattilaiset hyöytyvät monin tavoin traumainformoiduista hoitokäytännöistä. Traumainformoidusta näkökulmasta katsottuna hammaslääkärit ovat pääkallopaikalla, koska he näkevät joka päivä työssään tunnehaavojen jälkiä terveydessä ja mielenterveydessä.

Kati

Yhteisöt ovat kuin biologisia organismeja

Niin kuin yksittäinen ihminen, myös ryhmä, vaikkapa työyhteisö voi olla stressaantuneessa tilassa, vireystilaikkunan ulkopuolella. Stressi voi olla ylikuormittuneisuutta tai historian aikana kasaantunutta traumaattista stressiä.

Kati Sarvela

VIDEO: Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Tammikuun 2018 tapahtuman fiiliksiä.

Kokemustieto ja myötätunto hoitamisen apuna

Kokemuksiin suhtaudutaan terveydenhuollossa kaksijakoisesti. Potilaiden kokemukset ovat välttämättömiä sairauksien diagnoosissa ja hoidossa. Ihminen itse kertoo, mikä paikka on kipeä, miten parantuminen etenee ja miten hän yleensäkin voi. Tämän lisäksi usein tehdään erilaisia laboratoriokokeita ja tutkimuksia.

Riisutaanko hypnoosi maagisesta kaavustansa? Neurotieteet arkipäiväistävät hypnoosin imagoa

Suurin ero hypnoosilla ja mindfulnessilla on, että niiden historialliset juuret ovat erilaiset. Ennustan, että tulevaisuudessa tietoisuustaidoissa hyödynnetään enemmän myös hypnoosista opittuja ilmiöitä. Nämä perinteet täydentävät toinen toisiaan siinä missä taiteellisetkin flowtilat (muuntuneet tajunnan tilat). Tiloja on kuitenkin osattava käyttää parantavasti, oikealla eettisellä, “integroivalla” eli tilojen vuorovaikutusta parantavalla, yhdistävällä asenteella.

Omahoito- tavallinen tiistai

Diabeteshoitaja, Heikki, auttaa ja tukee diabetesta sairastavaa Saria tiedostamaan ja iloitsemaan arjessa tapahtuneista pienistä edistymisen askelista. Sari kertoo, että naapuruston kimppakävelyrinki on kokoontunut jo 7 kertaa 3 viikon aikana. Hän on havainnut, että lisääntyneen liikkumisen myötä ruokavaliossa on tapahtunut spontaaneja muutoksia parempaan suuntaan. Makeaa ja rasvaista ei tee mieli syödä entiseen malliin. Hän hämmästelee, että keho tietää mikä on haitallista.

Hanna Kortejärvi

Monta lääketiedettä, monta hoitoa

Yksi vai monta lääketiedettä? Terveydenhuollossa dualistinen ihmiskäsitys näyttää olevan muuttumassa. Lääketiede ja sen myötä terveyden- ja sairaanhoito monimuotoistuu. Muutos voi olla hämmentävää, kun vanha jako kehoon ja mieleen ei enää pädekään samalla tavoin kuin aikaisemmin.

Pauliina Aarva

Mikä kohtaamisessa on tärkeää?

Karita Palomäki pohtii, millainen on parantava kohtaaminen. Ihmisen hoitaminen ei ole vain konemaista biologista ajattelua, vaan voimme aktivoida potilaan omia parantavia voimia, kun osaamme kohdata potilaitamme arvostavasti, kokonaisina ihmisinä. Onneksi näitäkin taitoja voi opettaa kokemuksellisin mentelmin.

Karita Palomäki

Sotesoppaan uusi resepti?

Terveydenhoitojärjestelmämme on tällä hetkellä kriisissä. Tämä ei ole pelkästään poliittisten päättäjien ongelma. Se on ruohonjuuritasolla toimivan kenttäväen stressitekijä ja tulevaisuuden haaste.

Kati Sarvela

‍Eläköön sotessa toivo, ilo ja kokemuksellinen oppiminen!

Pauliina Aarva ja Kati Sarvela keskustelevat, kuinka ovat löytäneet itselleen takaisin jo kadonneen toivon ja ilon työhönsä.

Kati Sarvela ja Pauliina Aarva